Päivitetty 8.2.2024
Janne Makkonen
Tässä artikkelissa käsittelen vähähiilihydraattista ruokavaliota tyypin 2 diabeteksen hoidossa. Käyn aluksi läpi vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyviä mahdollisia hyötyjä tyypin 2 diabeteksen hoidossa ja tämän jälkeen pohdin myös vähähiilihydraattiseen/ketogeeniseen ruokavalioon liittyviä mahdollisia haasteita ja riskejä. Lisäksi vertailen vähähiilihydraattisen ruokavalion tehokkuutta tyypin 2 diabeteksen hoidossa suhteessa muihin ruokavalioihin.
Suosittelen tutustumaan myös artikkeliin "Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä", josta löydät tietoa diabetesliittojen suosituksista ja omista suosituksistani vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen. Jos sinulla on tyypin 2 diabetes, voit esimerkiksi saada käsitystä, voisiko jonkinlainen vhh-ruokavalio sopia sinulle.
Mitä tarkoitan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla? Kun verrataan yleisiin ravitsemussuosituksiin ja ihmisten keskimääräiseen hiilihydraattien saantiin, vhh-ruokavalion voi jakaa esimerkiksi karkeasti 3 luokkaan hiilihydraattimäärien osalta:
Huom! Ei ole olemassa virallisia määritelmiä, joten määritelmät vaihtelevat. Lisätietoa vähähiilihydraattisen ja ketogeenisen (= VHH:n tiukin muoto) ruokavalion määritelmistä saat artikkelista “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) – määritelmät ja toteutus”.
Oletko tyypin 2 diabeetikko ja joskus miettinyt, mihin vähähiilihydraattisen ruokavalion hyödyt hoidossa voivat liittyä? Tai epäiletkö, että hiilihydraattien rajoittamisesta ylipäätään voisi olla hyötyä?
On selvää, että vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta voi saada parhaimmillaan apua mm. verensokeritasapainon parantamiseen, rasva-arvojen ja verenpaineen hoitoon sekä laihduttamiseen/painonhallintaan. Totta kai myös muita hyötyjä voi olla, mutta nämä ovat diabeetikon kannalta erityisen tärkeitä. Toisaalta monet hyödyt voivat jäädä saamatta, jos ruokavaliota ei toteuteta järkevästi.
Etenkin verensokeritasapainon parantamisen osalta vähähiilihydraattisella ruokavaliolla voi olla tiettyjä etuja tyypin 2 diabeteksen hoidossa myös muihin ruokavalioihin verrattuna. Tehokas ruokavalio se on usein myös mm. laihduttamista/painonhallintaa ajatellen. Käyn tässä artikkelissa kuitenkin myöhemmin läpi, mitä haasteita erilaisten ruokavalioiden tehokkuuden vertailuihin liittyy.
Esittelen nyt 2 tärkeintä ja todennäköistä syytä siihen, miksi vähähiilihydraattinen ruokavalio voi parantaa tyypin 2 diabeetikon verensokeritasapainoa.
On fakta, että hiilihydraatit vaikuttavat keskeisimmin heti aterian jälkeen tapahtuvaan verensokerin kohoamiseen. Hiilihydraattilähteiden laadulla (mm. kuitu) ja muilla ominaisuuksilla on vaikutusta verensokerivasteisiin, mutta käytännössä hiilihydraattien kokonaismäärällä on ratkaisevin vaikutus lopullisiin verensokerivasteisiin diabeetikoilla. Lähtökohtaisesti aterian hiilihydraattimäärä sanelee sen, miten korkealle verensokeriarvot voivat nousta.
Kokonaisvaikutus verensokeritasoihin on pienempi hyvin niukasti hiilihydraatteja sisältävällä aterialla verrattuna runsaasti hiilihydraatteja sisältävään ateriaan, vaikka niukasti hiilihydraatteja sisältävän aterian hiilihydraatit luokiteltaisiin nopeammin verensokeria nostaviksi hiilihydraateiksi. Verensokerivastetta madaltaa huomattavasti myös esim. aterian sisältämä rasva, jonka määrä vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa on usein suurempi.
Mitä enemmän verensokeri pyrkii kohoamaan, sitä enemmän tarvitaan myös insuliinia. Tyypin 2 diabeetikot ja esidiabeetikot kärsivät kuitenkin pääsääntöisesti insuliiniresistenssistä eli insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta kudoksissa. Glukoosi ei pääse tehokkaasti kudoksiin. Haima pyrkii estämään verensokerin kohoamisen erittämällä insuliinia normaalia enemmän.
Insuliiniresistenssi ja kehittyvä insuliinin erityksen häiriö johtavat kuitenkin siihen, että insuliinia ei kyetä tuottamaan elimistön tarpeisiin nähden riittävästi, jonka vuoksi verensokeri nousee selvästi liikaa. Insuliinin eritys voi pitkälle edenneessä tyypin 2 diabeteksessa hiipua olemattomiin.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi vaikuttaa selvältä, että moni tyypin 2 diabeetikko hyötyy ainakin jossain määrin hiilihydraattimäärien rajoittamisesta. Monesti asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin esitetään, mutta tässä tapauksessa hiilihydraattien rajoitukselle vaikuttaa olevan kyllä oikeasti perusteita, joita tukee sekä tutkimukset että kokemukset.
Kannattaa huomata, että hiilihydraattirajoituksesta voi olla apua pitkäaikaisen verensokeritasapainon parantumisen lisäksi myös verensokeriarvojen vaihteluvälin kaventamisessa ja aterian jälkeisten verensokeriarvojen hallitsemisessa. Nämä tekijät valitettavasti jäävät usein liian vähälle huomiolle ja helposti liikaa pitkäaikaisen verensokeriarvon eli HbA1c-arvon varjoon.
Hiilihydraattirajoituksen suuruuden ei tietenkään tarvitse olla kaikilla yhtä suuri. Esimerkiksi runsaasti liikkuvalla henkilöllä insuliiniherkkyys voi olla huomattavasti parempi, jolloin hiilihydraatteja ”sietää” enemmän. Lisäksi esimerkiksi rasvan laadulla voi olla vaikutuksensa insuliiniherkkyyteen. Hiilihydraatteja ei kannata aina nähdä ainoana mörkönä ja niiden vähentämistä ainoana hoitona.
Mikäli ruokavalio (tässä tapauksessa vähähiilihydraattinen) auttaa ylipainoista/lihavaa diabeetikkoa laihtumaan, on sillä itsessään verensokeritasapainoa parantava vaikutus. Keskeiset laihtumiseen liittyvät fysiologiset muutokset liittyvät maksaan ja rasvakudokseen.
Tyypin 2 diabeetikoista ja esidiabeetikoista hyvin suurella osalla voidaan todeta rasvamaksa, jonka yhtenä keskeisenä aiheuttajana on vyötärölihavuus. Rasvoittunut maksa huonontaa insuliiniherkkyyttä ja tuottaa mm. liikaa glukoosia verenkiertoon. Laihtuminen vähentää tehokkaasti rasvaa etenkin vatsaontelosta ja maksasta, mikä auttaa verensokeritasapainon korjaantumisessa.
Hiilihydraattirajoitus on osoittautunut tutkimuksissa olevan yksi tehokas tapa vähentää maksan rasvapitoisuutta (joskus jopa ilman, että paino juurikaan laskee), kuten kirjoituksessa “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) ja esidiabetes (tyypin 2 diabeteksen esiaste)” toin esille.
Moni tyypin 2 diabeetikko myös kokee vähähiilihydraattisen ruokavalion tehokkaaksi ja toimivaksi tavaksi laihduttaa ja hallita painoa (tutustu kirjoitukseen “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) laihduttamisessa ja painonhallinnassa”).
Laihtumisen hyöty tyypin 2 diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä on hyvin selvä. On tietysti totta, että monenlaisilla ruokavalioilla on onnistuttu laihtumaan ja parantamaan verensokeritasapainoa. Monesti ruokavaliot on tutkimuksissa suunniteltu siten, että energiansaanti on ollut kulutusta pienempää. Mukana ohjelmassa on usein myös liikuntaa. Nämä asiat hankaloittavat hieman tulkintaa ruokavalioiden itsenäisistä vaikutuksista.
Olen käynyt erilaisia haasteita/riskejä läpi artikkelissa "Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä", mutta mainitsen kuitenkin vielä tässä joitain keskeisiä asioita.
Kuten myös tyypin 1 diabetesta käsittelevässä artikkelissani totesin, yksi tärkeä asia on pitää mielessä, että verensokeriarvot eivät ole ainoa asia, johon täytyy kiinnittää huomiota. Ruokavalion on hyvä olla myös esimerkiksi rasva-arvojen (kolesteroliarvojen) kannalta järkevästi koostettu.
Valitettavasti tässä voidaan mennä joskus pahasti metsään, kun terveysaiheista tietoa on niin valtavasti saatavilla ja suuri osa siitä on epäluotettavaa. Tämä pätee erityisen hyvin vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen. Joku saattaa kertoa sinulle, että vähähiilihydraattisessa/ketogeenisessa ruokavaliossa nämä ja nämä ruoka-aineet ovat terveellisiä ja toinen sanoo, että ne ovat pahimpia myrkkyjä. Joku voi myös sanoa, että kohonnut LDL-kolesteroli ei ole riskitekijä (väite ei pidä paikkaansa).
Ketä uskot? Suosittelen tutustumaan tähän artikkeliini “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) ja terveysväittämät”, jossa käyn sekavien väittämien lisäksi läpi myös vähähiilihydraattisen ruokavalion järkevää koostamista.
Diabeteslääkkeitä käyttävien on syytä olla tietoinen, että diabeteslääkkeiden tarve voi pienentyä joskus hyvinkin nopeasti hiilihydraattirajoituksen myötä. Lääkäriä on syytä konsultoida aina tarvittaessa lääkityksen vähentämisessä, että vältytään mm. hypoglykemioilta.
Diabeetikko voi olla ravitsemuksellisessa ketoosissa ilman, että kyse on diabeettisesta ketoasidoosista, mutta on hyvä tietää, että esimerkiksi tiettyihin diabeteslääkkeisiin, kuten SGLT2-estäjiin (sokerinpoistajat) liittyy suurentunut ketoasidoosin riski etenkin ketogeenisellä ruokavaliolla. Vaihtoehtona voi mahdollisesti tulla kyseeseen hieman lievempi hiilihydraattirajoitus, mutta asiassa on syytä noudattaa varovaisuutta. Näistäkin lääkkeistä eroon pyrkiessä on syytä keskustella lääkärin kanssa asiasta.
Erilaisia riskejä on aina syytä arvioida, mutta voidaan kuitenkin sanoa, että vähähiilihydraattiset ruokavaliot on todettu tutkimuksissa turvallisiksi tyypin 2 diabeetikoilla ja erilaiset ruokavaliosta saatavat hyödyt voivat olla parhaimmillaan hyvinkin moninaisia.
Olen tuonut esille, että vähähiilihydraattisella ruokavaliolla voi olla tiettyjä etuja tyypin 2 diabeteksen hoidossa myös muihin ruokavalioihin verrattuna. On kuitenkin esitetty, että näin ei välttämättä olisi tutkimusten perusteella. Tarkastelen nyt seuraavaksi tätä asiaa, koska se vaatii selvennystä. Ruokavalioiden tehokkuuden vertailuun liittyy useampia haasteita/ongelmia.
Verensokeritasapainon parantuminen ja laihtuminen on usein ollut tehokkaampaa seurantajakson alkupuolella vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla diabeetikoilla verrattuna runsaammin hiilihydraatteja nauttineisiin diabeetikoihin. Usein esitetään, että erot ovat tasoittuneet viimeistään 2 vuoden kuluttua, eikä vähähiilihydraattinen ruokavalio siksi olisi sen tehokkaampi laihduttamisessa tai verensokeritasapainon parantamisessa pitkällä aikavälillä.
Nostan tässä esimerkiksi Juhani Knuutin kirjoituksen “Vähähiilihydraattinen (VHH) ruokavalio ja diabetes”. Kirjoitus on hyvä ja siinäkin todetaan vhh-ruokavalion olevan hyvä ja turvallinen vaihtoehto tyypin 2 diabeetikoille. Mielestäni siinä on kuitenkin pari kohtaa, jotka kaipaavat hieman selvennystä. Knuuti toteaa kirjoituksessaan seuraavasti:
Keskeisenä ongelmana tässä näyttäisi olevan se, että tutkimuksissa tulosten tasoittuminen/heikkeneminen vaikuttaa johtuvan pitkälti siitä, että vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisesta luovutaan ja hiilihydraattien saantia lisätään.
Ei ruokavalioiden paremmuutta voida oikeastaan enää siinä vaiheessa verrata, jos "vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa" on jo käytännössä yhtä paljon hiilihydraatteja kuin vertailtavassa ruokavaliossa.
Otan tässä pari esimerkkiä:
Muun muassa tässä Knuutin mainitsemassa katsausartikkelissa todetaan seuraavasti: “Carbohydrate intake at 1 year in very LCD (< 50 g of carbohydrates) ranged from 132 to 162 g. In some studies, the difference between diets was as little as 8 g/day of carbohydrates.” Eli 1 vuoden kuluttua tutkimusten aloituksesta hiilihydraattien saanti vaihteli välillä 132-162 g/vrk, vaikka tavoite oli alle 50 g/vrk. Lisäksi mainitaan, että joissakin tutkimuksissa ero hiilihydraattien saannissa vähähiilihydraattista ja runsaammin hiilihydraatteja sisältävää ruokavaliota noudattavilla oli vain 8 g/vrk.
Törmäsin myös tutkimukseen, jossa tavoitteena vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa oli hiilihydraattimäärä alle 30 g/vrk. Tutkimuksessa 6, 12 ja 24 kk kuluttua hiilihydraattien saanti ei kuitenkaan todellisuudessa eronnut niistä henkilöistä, joilla hiilihydraattirajoitus ei ollut lainkaan tavoitteena.
Knuuti kyllä toteaa kirjoituksessaan, että “Tutkimuksissa sitoutuminen ruokavalioihin on ollut VHH-ruokavalioon smaa luokkaa kuin verrokkiruokavalioihin eli noin 2/3 kykenee jatkamaan ruokavaliota intervention ajan.”, mutta en tiedä, mikä tilanne on todellisuudessa keskimäärin. Joskus ruokavalioon sitoutuminen on vaikeaa lyhyemmälläkin ajalla.
Vaikuttaa siltä, että etenkin hyvin vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa eli käytännössä ketogeenisessa ruokavaliossa pysyminen on monille haastavaa. Tähän toteamukseen ovat myös monet tutkijat päätyneet tutkimuksissa, kuten myös siihen, että tulokset voisivat mahdollisesti pysyä ja eroja havaita myös pitemmällä aikavälillä, jos vähähiilihydraattista ruokavaliota todella noudatettaisiin.
Yksi haaste on se, että vhh-ruokavalion määritelmät ovat tutkimuksissa vaihdelleet ihan sieltä 45 energiaprosentista hyvin alhaisiin, 20-30 g/vrk hiilihydraattimääriin.
Tämä vaikeuttaa vertailujen tekemistä. On hankalaa niputtaa yhteen tällaiset ruokavaliot, jos hiilihydraattimäärä vaihtelee niin paljon. Lähtökohtaisesti tulokset tiukemmissa hiilihydraattirajoituksissa ovat olleet parempia kuin sellaisissa ruokavalioissa, joissa hiilihydraattimäärän tavoitteena on ollut 26-45 % energiasta.
Joskus vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa hiilihydraattirajoitus on jo lähtötilanteessa melko olematon. Jos hiilihydraattimäärä on vain hieman yleisiä suosituksia alhaisempi, niin tämä ei välttämättä tuo yhtä hyviä tuloksia kuin hiilihydraattimäärän laskeminen esimerkiksi selvästi alle 130 g/vrk, joka on yksi yleinen vähähiilihydraattisen ruokavalion “raja”.
Esimerkiksi tässä 10 satunnaistettua tutkimusta kattavassa systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa tutkijoiden johtopäätöksenä oli: “The greater the carbohydrate restriction, the greater glucose lowering.” eli mitä suurempi hiilihydraattirajoitus, sitä tehokkaammin verensokeriarvot alenivat.
Entä mikä katsotaan hyväksi ja riittäväksi verensokeritasapainon parantumiseksi. Ovatko sitä hieman lähtötilanteesta parantuneet arvot, esidiabeettiselle tasolle saadut arvot vai kokonaan terveiden viitearvoihin saadut arvot?
Tämän 23 satunnaistettua tutkimusta kattaneen systemaattisen katsauksen ja meta-analyysin mukaan vähähiilihydraattinen ruokavalio (hiilihydraatteja alle 130 g/vrk tai alle 26 E% 2000 kcal ruokavaliossa) on osoittautunut vertailuruokavalioita tehokkaammaksi ns. remissioon pääsemisessä, joka tässä on määritelty siten, että on saavutettu HbA1c-arvo alle 6,5 %. Pitemmällä aikavälillä hyödyt ovat kuitenkin heikentyneet tyypilliseen tapaan, mikä viittaa siihen, että ruokavaliossa ei olla oikein pysytty.
Ja onko tutkittu pelkästään pitkäaikaista verensokeritasapainoa vai otettu huomioon myös aterioiden jälkeisten verensokeriarvojen merkitys ja verensokeriarvojen vaihtelu?
Usein nimittäin tarkastellaan vain pitkäaikaista verensokeritasapainoa kuvaavaa HbA1c-arvoa, joka ei kerro koko totuutta verensokeritasapainon hallinnasta ja vaikutuksista terveyteen. HbA1c-arvot eivät paljasta sitä, jos aterian jälkeen verensokeriarvot nousevat vielä turhan korkeaksi, eivätkä muutenkaan verensokeriarvojen lyhytaikaista vaihtelua.
Vaikka asiasta ei ole täyttä konsensusta, niin tutkimusten mukaan vaikuttaa siltä, että verensokeriarvojen pitkäaikaisella ja lyhytaikaisella vaihtelulla on yhteys mm. diabeteksen lisäsairauksien kehittymiseen. On niin ikään viitteitä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio voi vähentää verensokeriarvojen vaihteluväliä ja madaltaa aterian jälkeistä verensokerivastetta. Hyötyjä on havaittu tyypin 2 diabeetikoiden lisäksi tyypin 1 diabeetikoilla.
On hyvä pohtia myös mm. seuraavia kysymyksiä vähähiilihydraattista ruokavaliota koskevien tutkimusten suhteen: Onko tutkimuksessa ollut mukana liikuntaa? Onko energiamäärä suunniteltu laihduttavaksi? Miten intensiivistä ravitsemusohjausta on saatu? Miten ruokavalio on käytännössä toteutunut? Onko ruokavalion toteutumista edes seurattu ja millä tavoin? Miten vähähiilihydraattinen ruokavalio on määritelty? Onko proteiinien, rasvojen ja kuidun määristä tietoa? Miten pitkä tutkimus on ollut? Onko vertailuryhmää ollut? Paljonko tutkittavia on ollut?
Nämä asiat vaihtelevat tutkimuksittain, jonka vuoksi ruokavalion itsenäisten vaikutusten arviointi ja yleisesti kannanottojen tekeminen on usein aika haastavaa. Kaiken kaikkiaan ravitsemustutkimustutkimuksiin liittyy usein paljon haasteita.
Arvostettu USA:n diabetesliitto ADA toteaa mielestäni oikeutetusti, että vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on eniten näyttöä tyypin 2 diabeetikoiden verensokeritasapainon parantamisessa, kuten myös diabeteslääkkeiden tarpeen vähentämisessä. Toki myös ADA myöntää, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa pysyminen on monille haasteellista.
Tietysti voi perustellusti kysyä, onko VHH-ruokavalio sitten lopulta kuitenkaan tehokkaampi, jos sitä ei kyetä noudattamaan pitkäkestoisesti? Tämähän on se asia, jolla on lopulta merkitystä.
Sellainen VHH, jota ei kyetä noudattamaan ei tietenkään ole tehokkaampi. Mutta sellainen VHH, jota kyetään noudattamaan voi hyvin mahdollisesti olla diabeetikoille keskimäärin tehokkaampi kuin moni muu ruokavalio (mm. suositusten mukainen). Suurimman osan ei ehkä kannata pyrkiä alle 50 g/vrk hiilihydraattimäärään, koska siinä pysyminen pitkäaikaisesti on keskimäärin haastavaa. Ei se kuitenkaan mahdotonta ole. Osaa ihmisistä hyvät tulokset motivoivat niin paljon, että he pysyvät tällaisessa ruokavaliossa, jos se selvästi tuo parhaita tuloksia. Sopiva hiilihydraattimäärä riippuu monesta asiasta ja on aina yksilöllistä.
Vähähiilihydraattisen ruokavalionkin suhteen on siis tärkeää, että ei pyritä yhteen muottiin. On syytä pyrkiä sellaiseen yksilölliseen ratkaisuun, että ruokavalio toisi riittävän hyviä tuloksia, mutta olisi myös mielekäs ja mahdollinen noudattaa pitkäaikaisesti. On aivan mahdollista, että pysyt ruokavaliossa, kun miellät ruokavalion keskeiseksi osaksi hoitoasi, koostat sen juuri sinulle sopivaksi ja saat tarvittavaa tukea asian suhteen. Tutkimuksissakin on korostettu riittävän tuen ja motivoinnin merkitystä.
Laihtumisen osalta vähähiilihydraattisen ruokavalion edut eivät ole diabeetikoille niin selvät kuin verensokeritasapainon suhteen, koska ruokavalion energiamäärä näyttelee siinä ratkaisevaa osaa (vaikka vhh:sta voi tiettyjä hyötyjä monille diabeetikoille ollakin: “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) laihduttamisessa ja painonhallinnassa”).
Yksi huomionarvoinen asia on se, että hiilihydraattien rajoittaminen voi oletettavasti parantaa verensokeritasapainoa ja vähentää diabeteslääkkeiden tarvetta myös ilman laihtumista mm. kohdassa 1. esitettyjen seikkojen vuoksi ja mahdollisesti maksan rasvapitoisuuden pienenemisen kautta. Laihduttaminen ei tunnetusti ole aina niin helppoa, joten on tärkeä pitää mielessä, että kaikki hyödyt eivät vaikuta perustuvan pelkästään laihtumiseen.
Hiilihydraatit ovat kuitenkin tärkein ja eniten verensokeriarvoihin vaikuttava energiaravintoaine, joten on ihan loogista ja myös tutkimusten valossa perusteltua väittää, että niiden rajoittaminen voi helpottaa verensokeritasapainon hallintaa glukoosiaineenvaihdunnan häiriöistä kärsivillä henkilöillä.
Lopulta ainakin minulle on ihan sama, onko vähähiilihydraattinen ruokavalio osoittautunut tutkimuksissa sen tehokkaammaksi ruokavalioksi edes diabeetikoille kuin joku muu ruokavalio. Mitä väliä sillä edes on? On selvä, että se on ainakin erittäin hyvä vaihtoehto ja toimii käytännössä monilla. Ihmisille toimivat erilaiset asiat ja on siksi tärkeää olla erilaisia vaihtoehtoja, joista valita.
Kaikki diabeetikot viime kädessä itse päättävät, minkälaista ruokavaliota haluavat noudattaa. Ei sitä lääkärit, hoitajat tai ravitsemusterapeutit voi määrätä. Lähes minkälainen tahansa terveellisempään suuntaan muuttunut ruokavalio varmasti parantaa tyypin 2 diabeetikon verensokeritasapainoa, jos aiempi ruokavalio on ollut hyvin huonolaatuinen.
Suosittelen aterianjälkeisten verensokeriarvojen tehostunutta seurantaa, jos mietit hiilihydraattimäärien vaikutuksia omalla kohdallasi. Olennainen kysymys tietysti on, että minkälaisia verensokeriarvoja sinä haluaisit saavuttaa?
Riittääkö sinulle verensokeriarvojen kohtuullinen parantuminen? Onko tavoitteenasi päästä esidiabeettiselle tasolle verensokeriarvoissa? Vai onko haaveenasi jopa terveiden viitearvot ja diabeteslääkkeiden tarpeen minimoiminen? Mitä tehokkaampia ja parempia tuloksia haluat, sitä tärkeämpää myös optimaalisten menetelmien etsiminen on.
Mikäli olet kiinnostunut aloittamaan vähähiilihydraattisen ruokavalion tai noudat jo sellaista, niin tärkeää asiassa on ruokavalion järkevä koostaminen ja terveystilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen.
Tuon myös esille useissa yhteyksissä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mikään kaiken parantava lääke, vaikka siitä erittäin suurta apua voi ollakin hyvin monille diabeetikoille. Niin sanotusti perusta diabeteksen hallinnalle täytyy olla kunnossa ja asioita tarkasteltava kokonaisvaltaisesti, että suurimmat hyödyt saadaan.
Ilmainen e-kirjani “2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen hallintaan ja ehkäisyyn” voi auttaa sinua näissä asioissa. Voit ladata sen vaikka välittömästi tästä tekstin alapuolelta.
Hyödyllisiä vinkkejä sisältävä ja ajatuksia herättävä e-kirja erityisesti tyypin 1 ja 2 diabeetikoille sekä diabetesriskissä oleville. Lataa omasi nyt ilmaiseksi tästä:
Lataamalla e-kirjan hyväksyt tietosuojaselosteen mukaisen tietojesi käsittelyn. Tietosi ovat turvassa ja voit poistua sähköpostilistalta milloin tahansa.
Janne Makkonen on diabetekseen ja vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin erikoistunut ravitsemusterapeutti ja kokonaisvaltaisen hoidon puolestapuhuja. Hän on itse tyypin 1 diabeetikko, jonka tavoitteena on auttaa tehokkaasti mahdollisimman monia diabeetikoita (tyypistä riippumatta) ja tyypin 2 diabeteksen riskissä olevia.
© Janne Makkonen 2024
