Päivitetty 8.2.2024
Janne Makkonen
Tässä artikkelissa esittelen aluksi eri diabetesliittojen suosituksia/kannanottoja liittyen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tämän jälkeen annan omia suosituksiani siitä, kenelle diabeetikoista ja diabetesriskissä olevista voin suositella jonkinlaista vähähiilihydraattista ruokavaliota ja kenelle välttämättä en. Huom! Diabeteksen ehkäisystä ja diabetesriskistä puhuttaessa tarkoitetaan tyypin 2 diabetesta.
Lopussa pohdin vielä vähähiilihydraattisen ruokavalion potentiaalisten hyötyjen lisäksi erilaisia haasteita ja mahdollisia ratkaisuja niihin. Otan mm. kantaa vähähiilihydraattiseen ruokavalioon suhtautumiseen diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä, kuten myös vähähiilihydraattisen ruokavalion järkevään koostamiseen.
Diabetesliittojen suositukset painottuvat tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen, mutta sivuan artikkelissa myös esidiabetesta ja tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä. Suosittelen tutustumaan erikseen myös näihin tyypin 1 diabetekseen (insuliininpuutosdiabetekseen), tyypin 2 diabetekseen ja esidiabetekseen (tyypin 2 diabeteksen esiasteeseen) keskittyviin artikkeleihin, joissa käsittelen niin ikään vähähiilihydraattista ruokavaliota.
Mitä tarkoitan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla? Kun verrataan yleisiin ravitsemussuosituksiin ja ihmisten keskimääräiseen hiilihydraattien saantiin, vhh-ruokavalion voi jakaa esimerkiksi karkeasti 3 luokkaan hiilihydraattimäärien osalta:
Huom! Ei ole olemassa virallisia määritelmiä, joten määritelmät vaihtelevat. Lisätietoa vähähiilihydraattisen ja ketogeenisen (= VHH:n tiukin muoto) ruokavalion määritelmistä saat artikkelista “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) – määritelmät ja toteutus”.
Tieto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta diabeteksen hoidossa lisääntyy jatkuvasti. Useassa maassa vähähiilihydraattista ruokavaliota suositellaan jo diabetesliittojenkin toimesta hyvänä vaihtoehtona ja se aletaan nähdä monelle tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikolle hyödyllisenä ja turvallisena ratkaisuna diabeteksen hoidossa.
Totuus on, että valtavan suuri joukko sekä tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoita on huonossa hoitotasapainossa ja hoitoa täytyykin kehittää ja tarjota erilaisia ratkaisuja avuksi. Myös mm. esidiabeetikot tarvitsevat avukseen erilaisia tehokkaita vaihtoehtoja.
Seuraavassa on suoria lainauksia diabeetikoiden ja esidiabeetikoiden ravitsemusterapiaa käsittelevästä ADA:n konsensusraportista “Nutrition Therapy for Adults With Diabetes or Prediabetes: A Consensus Report”:
ADA tuo esille, että vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa useammalla tapaa yksilölliset tekijät huomioiden. ADA näkee vähähiilihydraattiset ruokavaliot hyödyllisinä etenkin sellaisille tyypin 2 diabeetikoille, jotka eivät pääse verensokeritasapainossa hoitotavoitteisiin tai joilla diabeteslääkkeiden vähentäminen on prioriteettina.
Lisäksi mainitaan vielä, että etenkin erittäin vähähiilihydraattisen ruokavalion (joka tässä tarkoittaa siis jo alle 26 E% hiilihydraateista) on osoitettu laskevan pitkäaikaissokeria ja vähentävän diabeteslääkkeiden tarvetta. Kuten myös todetaan, että vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat itse asiassa tutkituimpia ruokavalioita tyypin 2 diabeteksen hoidossa:
Tyypin 1 diabeetikoiden osalta ADA kaipaa lisää tutkimusnäyttöä, mutta pitää alustavaa tutkimusnäyttöä kuitenkin lupaavana. Näyttöä vähähiilihydraattisen ruokavalion hyödyistä tyypin 1 diabeetikoilla kyllä jonkin verran on. Etenkin satunnaistamattomia tutkimuksia on jo useampia, joissa on saatu erinomaisia tuloksia, mutta tietysti vertailuryhmän puuttuminen heikentää tutkimusten painoarvoa.
Aiheeseen liittyviä tutkimuksia olen käsitellyt tyypin 1 diabeetikoiden osalta kattavasti mm. gradussani “Tyypin 1 diabetesta sairastavien kokemuksia hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen vaikutuksista glukoositasapainoon”.
Eli terveellisesti koostettua vähähiilihydraattista tai erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota voidaan pitää yhtenä terveellisenä ruokavaliomallina tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille laihduttamiseen, verensokeritasapainon parantamiseen ja/tai kun tarkoituksena on diabeteslääkkeiden vähentäminen. Hoitotahoja tulisi kuitenkin konsultoida tavoitteiden asettamisessa ja haitallisten vaikutusten todennäköisyyden minimoimiseksi.
Suomessa ei ole varsinaisia Diabetesliiton ruokavaliosuosituksia julkaistu aikoihin, mutta Insuliininpuutosdiabeteksen ja tyypin 2 diabeteksen Käypä hoito -suosituksissa käsitellään diabeetikoiden ruokavaliota.
Näissä suosituksissa on yhteinen osuus "Ruokavalio diabeteksen hoidossa", josta löytyy mm. seuraavanlainen kohta:
Mutta myöhemmin tämä yksilöllisyys käytännössä kumotaan toteamalla:
Entäs sitten suoranaiset kannanotot vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta? Mainitsemistani Käypä hoito -suosituksista löytyy mm. tällaisia kohtia:
Ketogeeniseen ruokavalioon liittyvässä kommentissa viitataan vanhaan, vuodelta 2004 olevaan Eurooppalaiseen suositukseen. Tämä ihmetyttää, että ei olla tuoreempaa tietoa etsitty. Miksi Suomessa sanotaan näin, kun muut suositukset voivat jo pitää jopa ketogeenista ruokavaliota mahdollisena?
Huomiona vielä, että Euroopan diabetestutkimusyhdistys (EASD) on yhteistyössä ADA:n kanssa tehnyt suosituksen tyypin 2 diabeetikoiden hoitoon vuonna 2018. Siinä mainitaan myös vähähiilihydraattinen ruokavalio hyvänä vaihtoehtona.
Eikö muuten ole hieman ristiriitaista sanoa, että ruokavaliosuositukset mahdollistavat yksilöllisen ruokavalion koostamisen varsin väljästi energiaravintoaineiden osalta, jos myöhemmin sanotaan, että hiilihydraattien osuuden tulisi kuitenkin olla noin puolet kokonaisenergian saannista?
Jos en nyt ihan väärin muista niin, ns. “hyväkarppausta” on joskus Diabeteslehdessä kyllä suositeltu. Mitä tämä sitten kenelle tarkoittaakaan. Olisiko ollut jutussa puhe jostain 100–130 g/vrk hiilihydraattimäärästä? Tämä malli varmasti onkin hyvä vaihtoehto monille, mutta hyvin monet hyötyvät vielä suuremmasta hiilihydraattirajoituksesta. Tätä ei mielestäni tuoda juuri koskaan esille muuten kuin mahdollisia haittoja korostaen.
Tässä yhteydessä totean vielä, että ravitsemuksellista ketoosia ei tule sekoittaa diabeettiseen ketoasidoosiin. Diabeetikkokin voi olla ravitsemuksellisessa ketoosissa ilman, että kyse on vaarallisesta insuliininpuutteesta johtuvasta ketoasidoosista. En sano, että ketogeeniseen ruokavalioon ei voi koskaan liittyä ketoasidoosin vaaraa tietyissä tilanteissa (esim. sairaustapaukset, tiettyjen lääkkeiden yhteydessä), mutta joskus asiasta pelotellaan liikaa diabeetikoita.
Diabetesliittojen suosituksissa tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä olennaisimpana nähdään laihtuminen, mikä voi onnistua monenlaisella ruokavaliolla. Esimerkiksi ADA näkee vähähiilihydraattiset ruokavaliot yhtenä vaihtoehtona tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn.
Suosittelenko itse kaikille tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille sekä tyypin 2 diabeteksen riskissä oleville automaattisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota, vaikka pidän sitä lähtökohtaisesti erittäin hyvänä vaihtoehtona? En. Ei vähähiilihydraattinen ruokavalio tietenkään sovi ihan jokaiselle diabeetikolle erilaisista syistä johtuen.
Korostan kuitenkin heti tässä aluksi sitä, että vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa useammalla tavalla, eikä ole olemassa yhtä tiettyä mallia ja hiilihydraattimäärää. Tämä mahdollistaa myös vähähiilihydraattisen ruokavalion soveltuvuuden laajemmalle joukolle. Ei ole aina ihan yksiselitteistä sanoa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei esimerkiksi sovi sille tai tälle, vaikka niin helposti sanotaankin.
Mainitsin alussa, että vähähiilihydraattisen ruokavalion voi mielestäni jakaa karkeasti 3 luokkaan hiilihydraattimäärien osalta: 1. enintään 50 g/vrk (= tiukka VHH), 2. 50–100 g/vrk (= kohtalainen VHH) ja 3. 100–150 g/vrk (= lievä VHH).
Kaksi ensimmäistä voi ehkä tuottaa verensokeritasapainoa ajatellen useimmille tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille parhaita tuloksia, mutta 100–150 g/vrk voi olla hyvä ratkaisu ainakin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirryttäessä ja mahdollisesti monelle esidiabeetikolle. Ja ei toisaalta kaikkien tarvitse muutenkaan rajoittaa niin paljon hiilihydraatteja saadakseen hyviä tuloksia, joten ei kannata ajatella mustavalkoisesti.
Käyn nyt läpi minkälaisissa tapauksissa voin suositella kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja minkälaisissa tapauksissa välttämättä en.
1. Sellaisille diabeetikoille ja esidiabeetikoille, jotka ovat kiinnostuneita verensokeritasapainon tehokkaasta parantamisesta ruokavalion avulla, ja jotka eivät koe saavansa riittävää apua ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta
2. Sellaisille diabeetikoille ja diabetesriskissä oleville, jotka haluavat pudottaa/hallita painoa, mutta eivät ole onnistuneet siinä ravitsemussuositusten mukaisella ruokavaliolla (tai eivät ole onnistuneet pysymään suositusten mukaisessa ruokavaliossa)
3. Sellaisille diabeetikoille ja diabetesriskissä oleville, joille hiilihydraattien rajoittaminen tuntuu muuten luontevalta ja sopivalta ruokavaliomallilta, josta voisi olla myös pitkäkestoisemmaksi ruokavalioksi
Kyseeseen voivat tulla erityisesti:
Otan tässä esimerkkinä taas tuon ADA:n suosituksen, jossa katsotaan vähähiilihydraattisen ruokavalion olevan hyvä vaihtoehto diabeetikoille, mutta jossa mainitaan, että vähähiilihydraattista ruokavaliota ei tällä hetkellä lähtökohtaisesti suositella:
Lisäksi mainitaan, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa täytyy noudattaa erityistä varovaisuutta henkilöiden kohdalla, joilla on lääkkeenä SGLT2-estäjä eli glukoosinpoistaja (kauppanimiä mm. Forxiga ja Jardiance) mahdollisen ketoasidoosin riskin vuoksi
Huomiona, että ADA:n kannanotto vaikuttaa koskevan ruokavaliota, jossa hiilihydraattimäärä on alle 26 % energiasta. Kuten mainittua, tämä vastaa noin 130 g/vrk 2000 kcal ruokavaliossa ja luonnollisesti pienempiä määriä pienemmillä energiamäärillä.
Ymmärrän, että tällaiseen listaan on päädytty turvallisuustekijöiden varmistamiseksi, koska tutkimusnäyttöä kyseisten ryhmien kohdalla on niukasti. En kuitenkaan näe tuota listaa täysin perusteltuna ja aukottomana.
Ensinnäkin kaikkien mainittujen ryhmien kohdalla totta kai verensokerin hoito on hyvin tärkeää. Jos joku ei saa verensokeria riittävän hyvin kuntoon ilman vähähiilihydraattista ruokavaliota niin, kannattaako vähähiilihydraattinen ruokavalio “kieltää”? Tätä on harkittava ja tarkasteltava monesta näkökulmasta.
Toiseksi, kuten varmasti on tullut esille, vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa useammalla tapaa. Aika vähän näen suurentuneita riskitekijöitä esimerkiksi hiilihydraattimäärillä 100–150 g/vrk verrattuna muihinkaan ruokavalioihin.
Käyn nyt pääpiirteissään läpi listassa olevat kohderyhmät.
Raskaana olevat ja imettävät naiset:
On selvää, että raskausaikana ja imettäessä on tärkeää kiinnittää huomiota ruokavalioon ja turvata ravintoaineiden saanti. En kuitenkaan näe esteitä jonkinlaisen vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamiselle, mikäli ruokavalio koostetaan järkevästi, terveydentilaa (lapsen ja äidin) seurataan asianmukaisesti ja kyseinen ruokavalio todella koetaan hyödylliseksi.
Raskauden aikana lisääntyvän insuliiniresistenssin myötä hiilihydraatit voivat olla ongelmallinen ruoka-aine verensokeritasapainoa ajatellen. Huomattava on, että raskaana ollessa hoitotavoitteet verensokerin suhteen ovat tiukemmat, koska kohonnut verensokeri on selvästi haitallinen kehittyvälle lapselle.
Raskaana oleville ja imettäville on joskus esitetty ns. vähimmäishiilihydraattimääriä (kuten 150–175 g/vrk) perustuen todennäköisesti siihen, että kasvava lapsi kuluttaa osan glukoosista. Nämä rajat ovat kuitenkin aika keinotekoisia, joille ei ole esitetty järkeviä perusteita. Verensokeritasapainon hallinta on taatusti monelle diabeetikolle (raskausdiabetes mukaan lukien) hankalampaa hiilihydraattimäärillä 150 g/vrk tai enemmän.
Munuaistautia sairastavat henkilöt:
Vähähiilihydraattinen ruokavalio mielletään usein runsasproteiiniseksi ruokavalioksi (mitä se ei kuitenkaan välttämättä ole tai ei tarvitse olla) ja riskialttiina munuaisille. Terveille munuaisille ei ole kuitenkaan osoitettu olevan haittoja suuremmistakaan proteiinimääristä, kuten n. 2 g/kg.
Kohtalaisesta munuaisten vajaatoiminnasta lähtien aletaan suositella yleensä varsinaista proteiinin rajoittamista (n. 0,8–1 g/kg) ja fosforirajoitusta. Vakavassa munuaisten vajaatoiminnassa suositus on usein 0,6–0,8 g/kg. ADA ei tosin suosittelee enää proteiinin rajoittamista alle 0,8 g/kg, koska siihen liittyy jo selvä vajaaravitsemusriski, eikä selviä hyötyjä ole voitu osoittaa.
Diabeetikon kannalta on hyvin ongelmallista, että proteiinin vähentäminen kompensoidaan usein lisäämällä nopeasti verensokeria nostavia hiilihydraatteja mm. fosforirajoituksen vuoksi. Yhtä lailla täytyy ottaa huomioon, että hyvä verensokeritasapaino on tärkeässä osassa munuaissairauden etenemisen hidastamisessa.
Hyvin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyy nesteiden poistumista ja usein nopeaa diabeteslääkityksen vähentämisen tarvetta. Lääkärin konsultaatio on siksi suositeltavaa, jos esimerkiksi munuaistautia sairastava päättää ryhtyä vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Suosittelen lähtökohtaisesti aina aloittamaan vähähiilihydraattisen ruokavalion maltillisesti hiilihydraatteja vähentäen. Jos sinulla on vähintään kohtalainen munuaisten vajaatoiminta, niin suositukseni on, että älä tavoittele ketoosia turvallisuuden varmistamiseksi ainakaan ilman hyvin huolellista seurantaa.
Lapset (ja nuoret):
Otan tähän nyt ensiksi kantaa tyypin 1 diabetesta sairastavien lasten osalta. Tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen verensokeritasapainon hallinta on useimmissa tapauksessa vaikeaa. Verensokeriarvojen käyttäytyminen vuoristoradan tapaisesti on usein enemmän sääntö kuin poikkeus. Tai sitten verensokeriarvot pidetään hypoglykemioiden pelossa jatkuvasti liian korkealla.
Suoraan sanottuna en ihmettele lainkaan sitä, miksi jotkut vanhemmat päätyvät vähähiilihydraattiseen ruokavalioon pyrkimyksenä parantaa lapsen verensokeriarvoja. Hiilihydraattien vähentäminen saattaa joskus parantaa olennaisella tavalla lasten verensokeritasapainoa ja samalla koko perheen elämänlaatua.
Miksi vaikeahoitoinen diabetes olisi yhtään sen huonompi peruste vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamiseen kuin epilepsia, jonka hoidossa joskus lapsilla käytetään jopa ketogeenista ruokavaliota?
Lasten osalta vähähiilihydraattinen ruokavalio on nähty usein riskialttiina kasvua ja kehitystä ajatellen. En ole kuitenkaan löytänyt suoranaisia todisteita siitä, että esimerkiksi hidastuneen kasvun syyksi olisi pystytty osoittamaan hiilihydraattien vähäisyys. Hiilihydraattien vähentäminen vähentää helposti myös energiamäärää, mikä voi olla useimmissa tapauksissa todennäköisin syy, mikäli kasvu on hidastunut. Ratkaisevaan rooliin muodostuu siksi ruokavalion asianmukainen koostaminen.
Lasten ja nuorten lihavuuden yleistymisen vuoksi myös tyypin 2 diabetesta ja etenkin esidiabetesta todetaan jo lapsilla. On selvä, että näissä tapauksissa usein karkit, sokeriset juomat, muut pikaruoat ja vähäinen liikunta ovat ongelman taustalla. Ensisijaista onkin pyrkimys ruokavalion laadun parantamiseen ja fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, eikä ainakaan heti miettiä, onko ruokavalio VHH tai joku muu. Hiilihydraattimäärät putoavat tässä samalla automaattisesti.
Syömishäiriötä sairastavat tai syömishäiriön riskissä olevat henkilöt:
Erilaiset ruokailuun liittyvät tiukat rajoitukset voidaan nähdä riskialttiina syömishäiriöiden kannalta. Tässä tapauksessa rajoittaminen kohdistuisi yhteen kokonaiseen ruoka-aineryhmään, hiilihydraatteihin. On varmasti mahdollista, että syömishäiriötä sairastavalla tai sille alttiilla henkilöllä hiilihydraattien rajoittaminen voi vahvistaa oireita. En kuitenkaan pitäisi tätä mitenkään itsestään selvänä asiana. Syömishäiriön tyyppi voi myös vaikuttaa asiaan.
Mikäli henkilö pystyisi näkemään hiilihydraattien rajoittamisen terveellä tavalla osana diabeteksen hoitoa siten, että siihen ei liity mitään harhauskomuksia ja ehdotonta fanaattisuutta, joka heikentäisi terveyttä ja hyvinvointia, niin eihän hiilihydraattien rajoittamiselle varmasti silloin esteitä olisi.
SGLT2-estäjä lääkkeitä käyttävät henkilöt:
SGLT2-estäjä lääkkeitä käyttävillä vaikuttaa tosiaan siltä, että ainakaan ketogeenista ruokavaliota ei kannata noudattaa samaan aikaan, jos kyseisiä lääkkeitä käyttää, koska nämä lääkkeet lisäävät silloin ketoasidoosin riskiä (jopa normaaleilla verensokeriarvoilla!).
En itsekään lähtökohtaisesti suosittelisi alle 100 g/vrk hiilihydraattimääriä näitä lääkkeitä käyttäville, vaikka en osaakaan sanoa tiettyjä hiilihydraattimääriä, jolloin riski lisääntyy selvästi. Tämä on varmasti yksilöllistä. Kuten ADA toteaa, erityistä varovaisuutta on syytä noudattaa.
Itse suosittelen varauksella vähähiilihydraattista ruokavaliota myös paljon ja tavoitteellisesti hyvin intensiivistä liikuntaa harrastaville:
Ainakin tiukempi hiilihydraattien rajoittaminen voi heikentää suoritustehoa kovatehoisessa liikunnassa, mutta tätä ei yleensä huomaa tai tällä ei ole merkitystä, mikäli harrastaa liikuntaa lähinnä omaksi ilokseen ja etenkin, jos liikunta painottuu enemmän sellaisiin muotoihin, joissa syketasot pysyvät kohtuullisina.
Tässä pitää lopulta myös punnita, että kumpi on itselle tärkeämpää, urheilusuoritukset vai mahdollisesti parempi verensokeritasapaino. En näe kumpaakaan sen parempana ratkaisuna, koska liikunta ja urheilu voivat tuoda niin paljon sisältöä elämään. Mielekäs elämä on kai lopulta kuitenkin se, mitä kannattaa tavoitella eikä itsessään hyviä verensokeriarvoja? Toki kaikissa tapauksissa hyvään verensokeritasapainoon kannattaa aina pyrkiä.
Joillakin pitkäkestoista aerobista liikuntaa harrastavilla vähähiilihydraattinen ruokavalio voi kuitenkin jopa parantaa urheilusuoritusta/jaksamista liikunnan aikana.
Yksi selvä ryhmä, jolle en suosittele vähähiilihydraattista ruokavaliota muodostuu sellaisista ihmisistä, jotka etsivät pikaratkaisuja ongelmiin.
Haluan omalta osaltani vähentää vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta luotua kuvaa ”pikadieettinä” tai muuna vastaavana tilapäisenä apuna.
En suosittele vähähiilihydraattista ruokavaliota sellaisille ihmisille, jotka eivät ole valmiit pohtimaan pysyviin elämäntapamuutoksiin vaikuttavia tekijöitä ja toteuttamaan tarvittavia asioita pitkäjänteisesti myös käytännössä.
Tietysti moniin ongelmiin voi saada joskus nopeastikin apua, mutta suosittelen aina asennoitumaan jatkuvaan oppimiseen ja varautumaan siihen, että tavoitteiden saavuttaminen voi viedä aikaa.
Jos esimerkiksi painonhallinnan kanssa on ollut 30 vuotta ongelmia, niin ei ehkä kannata odottaa, että kaikki ongelmat ratkeavat esimerkiksi muutamien viikkojen tai kuukausien terveysvalmennuksissa.
Huomioita suosituksiin:
Yleisesti ottaen mitä enemmän sairauksia ja riskitekijöitä henkilöllä on ja/tai mikäli kuuluu johonkin tiettyyn erityisryhmään, sitä tärkeämpää turvallisuustekijöiden varmistaminen (mm. lääkitysten tarkastaminen, laboratorioarvojen ja terveystilanteen seuranta jne.) ja asiantuntevan ravitsemusohjauksen saaminen on, kun mietitään vhh-ruokavalion sopivuutta ja toteutusta.
Yleisenä huomiona myös se, että turvallisuutta lisää hiilihydraattien vähentäminen maltillisesti. Useimmiten ei ole tarpeen ainakaan suoranaisesti tavoitella ketogeenista ruokavaliota tai jatkuvaa ketoosia, ellei se selvästi tuo etuja. Joskus se sopiva hiilihydraattimäärä kuitenkin on sellainen, että ketoaineita alkaa muodostua ainakin jonkun verran.
Suomessa joskus vedotaan, että vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista ei ole riittävän pitkäaikaista tutkimusnäyttöä, jonka vuoksi sitä ei voi varsinaisesti suositella yleisesti eikä myöskään diabeetikoille. Tässä on kuitenkin omat ongelmansa. Pitäisikö niitä tutkimuksia jäädä odottamaan ja "kieltää" siksi aikaa diabeetikoilta vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun sen sijaan monet diabeetikot ja diabetesriskissä olevat voisivat sen avulla parhaimmillaan välttää lisäsairauksia?
Ei ole tarkoitus vähätellä tutkimusnäytön tärkeyttä, mutta jotenkin tuntuu, että Suomessa yleinen suhtautuminen vhh-ruokavalioihin on usein jo lähtökohtaisesti negatiivinen, eikä potentiaalisia hyötyjä kunnolla haluta nähdä!
Omakohtaisille kokemuksille ei pidä antaa liikaa painoarvoa, mutta jos esimerkiksi itse tyypin 1 diabeetikkona ottaisin puolet energiasta hiilihydraateista (olipa ne sitten miten kuitupitoisia tahansa), niin tuloksena olisi välitön verensokeritasapainon huonontuminen. Tämä on kohdallani aivan selvä asia.
Eikä tämä ole vain yksittäinen, oma kokemukseni. On paljon tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoita sekä esidiabeetikoita, jotka saavat hiilihydraattimäärien rajoittamisesta ratkaisevaa apua hoitoonsa. Vielä enemmän kuitenkin on varmasti niitä, jotka voisivat saada jonkinlaisesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta apua, mutta eivät edes kunnolla tiedä asiasta tai luulevat sen olevan lähtökohtaisesti haitallinen, kun hoitotahot ovat mahdollisesti niin toitottaneet...
Uskon, että selvä vähemmistö diabeetikoista tyypistä riippumatta onnistuu hallitsemaan verensokeriarvojaan, jos energiasta puolet tai suosituksen mukaiset 45–60 % tulee hiilihydraateista.
On ihan selvä, että yleisesti ottaen tyypin 2 diabeteksen ehkäisy sen sijaan voi kyllä onnistua suuremmilla hiilihydraattimäärillä. Yhtä selvä kuitenkin on, että vähähiilihydraattinen ruokavalio on verensokeriarvojen tehokkaan parantamisen lisäksi myös tehokas keino laihduttamiseen ja painonhallintaan, eikä tyypin 2 diabeteksen ehkäisyssä voida jättää hyödyntämättä tehokkaita keinoja.
Yleinen ongelma Suomessakin on ollut, että diabeetikoiden hoitotahot eivät aina eri syistä johtuen “hyväksy” vähähiilihydraattista ruokavaliota, eivätkä kaikki diabeetikot kehtaa tai uskalla siksi edes kertoa noudattavansa tällaista ruokavaliota.
Mihin tämä on johtanut? Siihen, että diabeetikot etsivät tietoa usein epämääräisistä ja epäluotettavista lähteistä (joita on oikeastaan suurin osa vhh-ruokavalioon liittyvästä tiedosta!). Mihinkäs tämä on johtanut? Siihen, että ruokavalio ei välttämättä ole kovin järkevästi koostettu ja vaikutukset terveyteen eivät ole kaikilta osin ehkä suotuisia.
Jotkut “vhh-asiantuntijat” edelleen virheellisesti väittävät esimerkiksi lähes kaikkien kasviöljyjen ja viljojen olevan haitallisia tai suorastaan myrkkyä. Ihmisten on usein hyvin hankala hahmottaa, että milloin johonkin väitteeseen tai kannanottoon voi luottaa, varsinkin jos asiaa perustellaan jollain tapaa tutkimuksilla. Yksittäinen tutkimus, varsinkaan heikkolaatuinen ei kuitenkaan ratkaise, vaan tutkimusten kokonaisnäyttö.
Kaikissa diabeetikoiden ruokavaliosuosituksissa suositellaan käytännössä yksimielisesti (olipa ruokavalio sitten runsaammin hiilihydraatteja sisältävä tai vhh-ruokavalio) kasvisten reilua käyttöä, muiden kuitupitoisten hiilihydraattilähteiden käyttöä (tavoiteltava hiilihydraattimäärä toki vaikuttaa tähän), tyydyttymättömien rasvan lähteiden painottamista (mm. kasviöljyt, pähkinät, avokado, kala...) sekä valkoisen viljan/sokerin ja esimerkiksi prosessoitujen lihavalmisteiden käytön rajoittamista. Tätä tukee tutkimusnäyttö.
Ei sen vhh-ruokavalion tarvitse eikä kannata olla mitään pekonia, kermaa, voita ja kookosöljyä -tyylinen, kuten jotkut voivat sen edelleen sellaiseksi mieltää. Todellisuudessa järkevässä vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa on paljon samoja pääpiirteitä yleisesti suositeltavaan ruokavalioon.
Suosittelen lukemaan alussa mainitsemani artikkelin “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) – määritelmät ja toteutus” lisäksi myös artikkelin “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) ja terveysväittämät”, jossa käyn läpi erilaisia vhh-ruokavalioon liittyviä sekavia ja virheellisiä väittämiä.
Järkevä vähähiilihydraattinen ruokavalio on sellainen, että sitä on mahdollista noudattaa myös pitkäkestoisesti ja se on verensokeritasapainon lisäksi hyödyllinen esimerkiksi kolesteroliarvojen, muiden riskitekijöiden ja painonhallinnan kannalta.
Yhtenä haasteena vähähiilihydraattisen ruokavalion kohdalla (kuten kaikkien muidenkin ruokavaliomallien kohdalla) on se, että usein ihmiset palaavat vähitellen vanhoihin ruokavaliotottumuksiin, jonka vuoksi ruokavalion hyötyjä ei enää havaita samalla tavalla pitemmässä seurannassa, kuten 1–2 vuoden kohdalla.
Tämän vuoksi esitetään usein, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole muita ruokavalioita tehokkaampi pitkällä aikavälillä. En väitä, että laihtumistulosten suhteen välttämättä aina olisikaan (katso “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) laihduttamisessa ja painonhallinnassa”), mutta verensokeritasapainon suhteen asia voi etenkin diabeetikoilla olla erilainen.
On ongelmallista sanoa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole tehokkaampi, jos tarkastelutilanteessa hiilihydraattimäärä on jo käytännössä sama kuin vertailtavassa ruokavaliossa. Ei silloin useinkaan enää ole kyse vähähiilihydraattisesta, jonka vuoksi vertailuja ei oikeastaan enää edes voi tehdä. Tätä asiaa olen käsitellyt tarkemmin tyypin 2 diabeetikoiden osalta kirjoituksessa “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) ja tyypin 2 diabetes”.
Lopulta on tietysti ihan sama, mikä ruokavalio on mahdollisesti tutkimuksissa osoittautunut "parhaaksi". Kyse on kuitenkin aina yksilöistä. Yksilöissä on eroja ja juuri itselle sopivaan ruokavalioon vaikuttaa moni asia.
Voiko vähähiilihydraattista ruokavaliota suositella tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille ja esimerkiksi esidiabeetikoille? Vastaus tähän on, että lähtökohtaisesti kyllä voi. Ei se tietenkään kaikille sovi, mutta isolle osalle jonkinlainen versio vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta voi olla erittäin suositeltava vaihtoehto.
Otan tähän loppuun vielä pari hyvää esimerkkiä, jotka ovat Kanadan diabetesliiton kannanotosta vähähiilihydraattiseen ruokavalioon:
Eli terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea diabeetikoita, jotka haluavat noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota suosittelemalla tehostunutta verensokerin seurantaa, tarkastamalla lääkityksen hypoglykemioiden ja ketoasidoosin välttämiseksi ja varmistamalla riittävän kuidun ja ravintoaineiden saannin.
Lisäksi mainitaan, että ravitsemusterapeutin tuki olisi tarpeen ruokavalion suunnittelussa, että mm. yksilöllisesti sopivat hiilihydraattimäärät omaksuttaisiin.
Ravitsemusterapeutin tuesta mainitaan käytännössä kaikissa suosituksissa ja kannanotoista. Tämä on ymmärrettävää. On selvää, että diabeteshoitajilla ja lääkäreillä ei aina ole riittävästi ymmärrystä yleisesti ravitsemusasioista, saati sitten vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Valitettavasti ravitsemusterapeuteillakaan ei ole lähtökohtaisesti välttämättä tietämystä vähähiilihydraattisista ruokavalioista (koulutuksessa ei tätä käytännössä edes käsitellä!), ainakaan diabeetikoiden osalta.
Kyllä olisi (ja olisi ollut jo kauan sitten!) ja omalta osaltani aion toteuttaa tätä muutosta. Siinä jätetään valtava mahdollisuus hyödyntämättä, jos kuvitellaan vähähiilihydraattisen ruokavalion lähtökohtaisesti olevan jotenkin vaarallinen tai muuten haitallinen diabeetikoille tai odotellaan vaan lisää tutkimuksia. Sen sijaan diabeetikoille ja diabetesriskissä oleville on tärkeää tarjota asiantuntevaa apua ja tukea vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen, kuten monet diabetesliitot toteavat.
Älä kuitenkaan luule, että kuvittelen vähähiilihydraattisen ruokavalion ratkaisevan kaikki ongelmat. En missään nimessä. Ei se ainakaan yksistään yleensä ole riittävän tehokas, jos muut diabeteksen/diabetesriskin hallintaan liittyvät seikat ovat pielessä.
Olennaista on löytää itselleen sopiva malli myös vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen, että sitä pystyy noudattamaan siten, että tulokset pysyvät. Tämä vaatii yleensä myös kokonaisvaltaisten elämäntapamuutosten omaksumista ja asioihin vaikuttavien kokonaisuuksien hahmottamista. Hiilihydraattien tiukka rajoittaminenkin on kuitenkin aivan mahdollista myös pitkäaikaisesti toteutettuna, jos rajoituksen hyödyt motivoivat riittävästi ja sellainen ruokavaliomalli tuntuu hyvältä.
Suosittelen tutustumaan ihan ruokavaliosta riippumatta ilmaiseen e-kirjaani “2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen hallintaan ja ehkäisyyn”, jossa esittelen 2 tekijää (ja monia vinkkejä näiden suhteen), joiden uskon olevan avainasemassa isolla osalla diabeetikoista ja tyypin 2 diabeteksen riskissä olevista. Voit ladata sen itsellesi välittömästi tästä tekstin alta.
Hyödyllisiä vinkkejä sisältävä ja ajatuksia herättävä e-kirja erityisesti tyypin 1 ja 2 diabeetikoille sekä diabetesriskissä oleville. Lataa omasi nyt ilmaiseksi tästä:
Lataamalla e-kirjan hyväksyt tietosuojaselosteen mukaisen tietojesi käsittelyn. Tietosi ovat turvassa ja voit poistua sähköpostilistalta milloin tahansa.
Janne Makkonen on diabetekseen ja vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin erikoistunut ravitsemusterapeutti ja kokonaisvaltaisen hoidon puolestapuhuja. Hän on itse tyypin 1 diabeetikko, jonka tavoitteena on auttaa tehokkaasti mahdollisimman monia diabeetikoita (tyypistä riippumatta) ja tyypin 2 diabeteksen riskissä olevia.
© Janne Makkonen 2024
