Tarinani

Kuka olen?

Tervehdys! Olen Janne Makkonen, koulutukseltani terveystieteiden maisteri (TtM) ja laillistettu ravitsemusterapeutti. Valmistuin Itä-Suomen yliopistosta tammikuussa 2021. Ravitsemustieteen opintojen lisäksi sisällytin tutkintooni muun muassa liikuntalääketieteen perusopinnot (nyk. terveysliikunnan perusopinnot). Olen aiemmalta ammatiltani myös lähihoitaja (sairaanhoidon ja huolenpidon osaamisala).

Sairastuin tyypin 1 diabetekseen 16-vuotiaana (vuonna 2006) ja tämä oli tietysti iso muutos ja käännekohta elämässäni. Olen koko ikäni lapsuudesta asti ollut liikunnallinen ja normaalipainoinen, mutta eipä noita ravitsemus- ja terveysasioita tullut ennen sairastumista paljon mietittyä. Voinkin sanoa, että sairastumisen myötä kiinnostukseni näihin asioihin heräsi ja päädyin lopulta myös ravitsemusterapeutiksi.

Koulutukseni ja kiinnostukseni myötä olen perehtynyt diabeetikoiden ravitsemusasioihin syvällisesti teoriatasolla (mm. kandityöni ja gradunikin liittyivät diabetekseen), mutta yhtä lailla tärkeät opit olen saanut myös ihan omakohtaisen kokemuksen kautta. Diabeetikkona näen helposti esimerkiksi verensokeriarvoissa, että mikä ihan oikeasti käytännössä toimii ja mikä ei...

Haasteet diabeteksen hallinnassa

Noudatin alussa yleisiä diabeteksen hoitosuosituksia ja söin mm. ravitsemussuosituksia mukaillen, kuten yleensä suositellaan. Valitettavasti tämä johti siihen, että diabetekseen sairastumisen alussa verensokeriarvoni kulkivat aika lailla vuoristorataa ja arvojen käyttäytyminen oli pitkälti arpapeliä.

Laskin/arvioin tyypilliseen tapaan hiilihydraattimääriä aterioilla ja pistin niiden mukaan insuliinia. Hiilihydraattimäärät vaihtelivat päivittäin ja aterioittain, mutta kyllä ne selvästi yli 200 g/vrk olivat. Muistan, kun sairastumisen alussa sairaalajaksolla minulle suunnitellussa ruokavaliossa tyypilliset hiilihydraattimäärät olivat lounaalla ja päivällisellä 80–100 g ja kokonaishiilihydraattimäärä yli 300 g/vrk.

Eipä se teoria kuitenkaan ihan toiminut käytännössä, että verensokeriarvot sattuisivat kohdilleen, jos arvioi tällaisilla aterioilla hiilihydraattimäärät ja pistää niiden mukaan insuliinia. Kutsun etenkin jossain lounasravintolassa hiilihydraattimäärien arvioimista mieluummin hiilihydraattimäärien (ja insuliinimäärien) arpomisena, koska sitä se hyvin pitkälti todellisuudessa on.

Yleisiin hoitotavoitteisiin suhteutettuna verensokeriarvoni olivat alusta asti sinänsä ihan hyvät ja usein pääsin hoitotavoitteisiin ainakin pitkäaikaisen verensokeriarvon suhteen, mutta ei sairaus todellisuudessa ollut hallinnassani. Korkeita verensokeriarvoja ja hypoja oli kuitenkin liian usein ja verensokeriarvojen vaihtelu liiallista.

Näin se on suurimmalla osalla tyypin 1 diabeetikoista. Jatkuvaa verensokeriarvojen vuoristorataa tai ainakin paljon korkeita arvoja. Hypoja ei välttämättä kaikilla ole erityisen paljon, mutta tämä johtuu monesti siitä, että verensokerit pidetään sitten varoilta koko ajan liian korkealla.

Huom! yleiset hoitotavoitteet ovat aika "lepsut", koska käytännössä diabeetikoiden ei yleensä edes uskota saavuttavan terveiden lukemia ilman kompromisseja (hypoja tms.) perinteisillä hoitomenetelmillä.

Tavallaan itsekin tyydyin tilanteeseen, enkä ainakaan alussa tiennyt paremmasta. Sanoisin, että verensokeriarvojen käyttäytyminen oli enemmän tai vähemmän arvaamatonta yli 10 vuoden ajan...

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ratkaisevaa apua hoitoon

Käännekohta ja havahtuminen diabetekseni hoidossa tapahtui, kun tajusin muutaman vuoden sairastettuani, että hiilihydraattien vähentäminen ruokavaliossa on selvä avaintekijä hoitotasapainoni saavuttamisessa. Vähensin hiilihydraatteja vuosien aikana vähitellen ja verensokeriarvoni paranivat aina sitä mukaa (kaikilla mittareilla), kun niitä vähensin. 

Vähensin alussa hiilihydraatteja kuitenkin hyvin maltillisesti, mikä ei auttanut itseäni riittävästi. Verensokeriarvot paranivat, mutta eivät ne silti olleet riittävän hyvin hallinnassani. Jostain syystä päädyin kuitenkin pysyvästi selvempään vähähiilihydraattiseen ruokavalioon vasta myöhemmin.

Nyt voin onneksi sanoa, että olen saavuttanut niin sanotusti diabeteksen hallinnan. En pyri täydellisyyteen (jota ei edes ole mahdollista saavuttaa), mutta voin sanoa, että pääsääntöisesti hallitsen itse diabetesta ja verensokeriarvojani, eikä diabetes hallitse minua.

Olen kokeillut monenlaisia vähähiilihydraattisen ruokavalion malleja aina lievästä hiilihydraattirajoituksesta tiukempaan ketogeeniseen ruokavalioon. Aika kauan menin hiilihydraattimäärillä n. 110–140 g/vrk, mutta selvempi parannus verensokeriarvoissani tapahtui, kun vähensin hiilihydraatteja selvästi alle 100 grammaan/vrk. Näin olen pystynyt ylläpitämään jopa terveiden viitearvoissa olevan pitkäaikaisverensokerin (HbA1c).

Muut veri- ja terveysarvot eivät ole ainakaan huonontuneet vähähiilihydraattisen ruokavalion myötä, mikä on ollut mukava huomata. Tässä korostuu se, että miten sen ruokavalion koostaa kokonaisuudessaan...

Ketoosi ei ole minulle mitenkään päämäärä, vaikka ajoittain ketoaineet ovatkin koholla etenkin aamuisin (diabeetikkokin voi olla ravitsemuksellisessa ketoosissa ilman haitallista insuliinin puutteesta johtuvaa ketoasidoosia). En ole muutenkaan tehnyt mitään lopullisia päätöksiä hiilihydraattimäärien suhteen. Ehkä joskus koen hyväksi ideaksi taas vähentää vielä hiilihydraatteja tai ehkä haluan kokeilla vielä pysyvätkö verensokerit hallinnassa hieman korkeammilla määrillä. 

Tilanteet voivat muuttua ja niiden mukaan on hyvä osata tehdä joskus muutoksia. En kuitenkaan osaa kuvitella tilannetta, että miksi siirtyisin enää syömään hiilihydraatteja ainakaan paljoa yli 100 g/vrk.

Itselleni on toiminut parhaiten, kun pidän hiilihydraattimäärät melko vakiona päivästä toiseen. Esimerkiksi viikonloppujen "hiilihydraattitankkaukset/herkkupäivät" ovat useimmiten olleet hankalia verensokerien kannalta. En kuitenkaan ole mitenkään ehdoton ja fanaattinen. Voin poiketa rutiineista halutessani silloin tällöin, mutta onnekseni olen huomannut, että mitä harvemmin isompia määriä hiilihydraatteja ja "roskaruokaa" syö, niin sitä vähemmän niitä myös tekee mieli.

Olen rehellisesti sitä mieltä, että ravitsemussuositusten mukaiset hiilihydraattimäärät ovat yleensä diabeetikoille tyypistä riippumatta liikaa verensokeritasapainon hallitsemiseen. Tutkimuksia tulee koko ajan lisää ja nykyisin monet diabetesliitotkin tunnustuvat vähähiilihydraattisen ruokavalion hyödyt. Vähähiilihydraattinen ruokavalio aletaan nähdä ainakin vaihtoehtona.

Tykkään itse jakaa vähähiilihydraattisen ruokavalion karkeasti 3 luokkaan hiilihydraattimäärien osalta: 1. enintään 50 g/vrk, 2. 50–100 g/vrk ja 3. 100–150 g/vrk.

Ei ole olemassa yhtä oikeaa ja kaikille sopivaa hiilihydraattimäärää, mutta näkisin, että suurimmalle osalle diabeetikoista tyypistä riippumatta joku näistä malleista olisi hyödyllinen ja samalla myös mahdollinen noudattaa, mikäli on löytänyt syyn hoitaa itseään hyvin...

Voin sanoa, että hyvät verensokeriarvot ovat hyvin palkitsevia. Ne ruokkivat motivaatiota hoitoon. Usein motivaatio nimittäin vahvistuu hyvistä / miellyttävistä tuloksista. Tämä pätee myös yleisesti. Motivaation "heräämistä" elämäntapamuutoksiin ei kannata jäädä liiaksi odottamaan. On vain aloitettava jostakin, vaikka pienin askelin.

Muista, että diabetes on sairaus. Sairaus voi vaatia erikoisruokavaliota. Usein sanotaan: "diabeetikot voivat syödä, kuten terveet" ja "diabeetikoille sopii samanlainen ravitsemussuositusten mukainen ruokavalio". Voivat kyllä syödä, kuten terveet, mutta entä jos diabeetikko haluaa olla kuin terve? (eli haluaa saavuttaa ainakin lähes terveiden verensokeriarvot, minkä pitäisi olla yleensä tavoitteena). Harvempi diabeetikko onnistuu "terveiden mallilla".

Itseäni ei ainakaan haittaa, jos joudun rajoittamaan ruokavaliotani. Enemmän se stressaa, jos verensokerien käyttäytyminen on arvaamatonta eikä itse hallitse diabetesta. Mieti tätä vakavasti omalla kohdallasi.

Ateriarytmistä täytyy sanoa, että vähähiilihydraattisen ruokavalion myötä olen pystynyt pitkään säilyvän kylläisyyden tunteen vuoksi vähentämään aterioiden lukumääriä. Söin joskus tyypilliset 5-6 ateriaa päivässä, mutta nykyisin 3-4 ateriaa päivässä on sopinut parhaiten. Joskus saatan toki halutessani poiketa rytmistä. En ole tässäkään asiassa mitään lopullisia päätöksiä tehnyt, koska tilanteet ja tarpeet voivat muuttua.

Sopiva ateriarytmi on tietysti yksilöllistä ja riippuu monesta asiasta. Itselläni ateriakertojen harventaminen ja pitemmät ateriavälit ovat kuitenkin mahdollistaneet helpomman verensokeriarvojen tarkkailun, ennakoinnin ja “säätämisen”. Lisäksi on se muutenkin ollut helpompaa, kun ei tarvitse miettiä koko ajan seuraavaa ateriaa…

Hoitomuotona minulla on monipistoshoito. Hiilihydraattien reilumman vähentämisen myötä olen ottanut pikainsuliinin (Novorapid) lisäksi käyttöön hitaammin vaikuttavan lyhytvaikutteisen insuliinin (Actrapid), joka sopii vähähiilihydraattiseen ruokavalioon monessa mielessä paremmin, koska aterioiden verensokeria nostava vaikutus on maltillinen ja hitaammin alkava. 

Actrapid huomioi paremmin proteiinin ja rasvojen vaikutukset verensokeriarvoihin. Proteiinien ja rasvojen vaikutus verensokeriarvoihin on ainakin insuliininpuutosdiabeetikoilla täysin selvä ja pelkkä hiilihydraatteihin perustuva annostelu on liian yksinkertaistettu malli.

Muita tärkeitä hoitoperiaatteita

Pyrin pitämään verensokeriarvot yleisesti ottaen terveiden lukemissa ja koen erittäin tärkeänä saada ateriaa edeltävät arvot hyviksi. En näe mitään syytä, miksi terveiden arvoja ei kannattaisi tavoitella, jos siihen on mahdollisuus. Ei se ainakaan itselläni helpottaisi hoitoa lainkaan, jos tavoitteeni olisivat "löysemmät". Päinvastoin. Silloin verensokerien hallinta olisi jopa vaikeampaa, koska verensokeriarvojen vaihtelu olisi suurempaa ja riskit korkeisiin ja mataliin sokereihin oikeastaan myös samalla suuremmat.

Jos olet tyypin 1 diabeetikko tai ylipäätään insuliinihoitoinen, niin olet varmaan kuullut ohjeen, että ns. korkeiden verensokerien korjausannokset tulisi annostella lähinnä aterioiden yhteydessä. Ohje perustuu pitkälti siihen, että verenkierrossa voi edellisen aterian jälkeen olla vielä huomattavasti vaikuttavaa ateriainsuliinia ja korjaus saattaa johtaa hypoon. 

Tämä ohje ei kuitenkaan päde minulle lainkaan. Kun hiilihydraattimäärä on pienempi, ovat myös ateriainsuliiniannokset yleensä pienempiä. Tämä ja pitemmät ateriavälit mahdollistavat sen, että pystyn tekemään hyödyllisiä “täsmäkorjauksia” tarvittaessa ilman suurta hyporiskiä. Käytän usein ihan 0,5 yksikön korjauksia, jotka auttavat siihen, että ateriaa edeltävät arvot ovat pääsääntöisesti 4–6 välillä. 

Olen tietenkin oppinut myös tuntemaan aterioiden vaikutuksia hyvin (pidän aterioissa paljon toistuvuutta, mikä on avuksi), joka auttaa siihen, että korjauksia on helpompi tehdä.

Kun ateriaa edeltävät arvot saadaan näihin hyviin lukemiin, on myös erittäin paljon suurempi todennäköisyys, että aterian jälkeisetkin sokerit pysyvät paremmin hallinnassa. 

Vaikka aterialla insuliinin annostelu sattuukin suurimmaksi osaksi ajasta melko kohdilleen, on kuitenkin utopiaa kuvitella, että insuliininpuutosdiabeetikolla se sattuisi aina nappiin. Tämän vuoksi korjaukset ovat tärkeä osa hoitoa. 

Tähän väliin totean, että en tietenkään voi suositella sinulle suoraan mitään insuliiniannoksia ja tapoja annosteluun. Tuon tässä vain esille omia tapojani, kokemuksiani ja ajatuksiani. 

Vähähiilihydraattinen ruokavalio on auttanut minulla siihen, että selkeitä kovempia hypoja on erittäin harvoin (ja muutenkin hypoja ja korkeita arvoja vähemmän), vaikka hypoistakin aina niin varoitellaan diabeetikoita vhh:n suhteen. Väitän, että riski ainakin vakaviin hypoihin on oikeastaan suurempi runsaammilla hiilihydraattimäärillä. Useimmiten itselläni hypoissa on kyse siitä, että verensokeri käy jossain 3,6–3,9 paikkeilla, johon usein riittää avuksi vain esim. 1–2 glukoosipastillia eli 2–4 grammaa hiilihydraatteja. 

On varmaan jo selvää, että verensokeriarvojen tehokas seuranta on tärkeässä osassa hoitoani. En yksinkertaisesti päästä sokereitani korkeaksi pitkäksi aikaa (enkä tietysti liian matalaksikaan). Samaa suosittelen myös sinulle. 

Puhuin edellä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta aika ylistävään sävyyn. En kuitenkaan halua, että käsität minua väärin. Ei se ole mikään yksistään kaiken parantava ihmelääke. Elintapahoidossa (jota diabeteksen hoito pääosin on tyypistä riippumatta) on aina kyse kokonaisuudesta. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Sitä, että asioita täytyy tarkastella kokonaisvaltaisesti. Esimerkiksi säännölliset elämäntavat ja suunnitelmallisuus kokonaisuudessaan ovat tärkeitä.

Ravitsemuksen lisäksi myös liikunnan, unen ja stressin hallinnan huomioiminen on tärkeää. On hyvä tajuta, että jos jollakin elämän osa-alueella on suuria ongelmia, niin ei se voi olla heijastumatta myös muihin osa-alueisiin. Diabetes on sairaus, jossa käytännössä kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Diabeteksen hoito on myös kokonaisvaltaista riskitekijöiden hoitoa, ei pelkästään vain verensokerin hoitoa, vaikka verensokerin hoitaminen tietysti keskeisessä osassa onkin.

Vaikka vähähiilihydraattinen ruokavalio on tärkeimpiä tekijöitä omankin diabetekseni hoidossa, niin ei se yksistään toisi riittävästi apua, jos en huomioisi asioita oikeasti kokonaisvaltaisesti. Kokonaisuutena toimivat hyödylliset aamu-, päivä- ja iltarutiinit ovat auttaneet itseäni erittäin paljon.

Verensokerien käyttäytymisen ennakointi ja hallinta on paljon helpompaa, kun ruokavalion lisäksi on myös muita samantapaisina toistuvia asioita. En kannusta silti olemaan mikään rutiinien orja, enkä ole sitä itsekään.

Vaatiiko kaikki tämä paljon töitä? Tavallaan kyllä ja ei. Hyvä hoito vaatii yleensä jatkuvaa ja sinnikästä toimivien asioiden toistamista. Onko se sen arvoista? Ehdottomasti. Hallinnan tunne on mahtavaa verrattuna siihen, että jotain asiaa ei hallitse. Hyvän eteen on valmis tekemään töitä.

Diabeetikon on joka tapauksessa mietittävä ruokailuita, liikuntaa, lääkityksiä, terveystilannetta jne. enemmän kuin terveiden ihmisten. Jos näiden suhteen on ongelmia, niin stressiä tai ainakin päänvaivaa on väistämättä kuitenkin edessä. Todennäköisesti suurimmalla osalla vielä enemmän kuin hyvä hoito "vaatisi". Elämä on täynnä valintoja. Itse ainakin valitsen tehokkaan hoidon, joka minimoi lisäsairauksien riskit ja stressin.

Painotan sanaa valitsen. Olen päättänyt hoitaa itseäni hyvin. Uskon, että sama on todennäköisesti mahdollista myös sinulla. Entä jos sinulla ongelmana on ylipaino tai lihavuus? Hyvä puoli tehokkaassa ja järkevässä hoidossa on se, että se auttaa nimenomaan kokonaisvaltaisesti.

Useimmiten ei ole mitään syytä, miksi et voisi onnistua laihduttamisessa ja painonhallinnassa. Kyse on lopulta psyykkisistä tekijöistä. Omien arvojen tarkastelu on suuri apu tähän. Oletko miettinyt syytä, miksi haluaisit oikeasti hoitaa itseäsi hyvin? Toki onnistuakseen täytyy tietysti olla myös hyvät menetelmät apuna.

Diabeetikoiden auttajaksi

Vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen on antanut niin valtavan hyödyn diabetekseni hallintaan, joten haluan auttaa myös muita diabeetikoita (esidiabeetikot mukaan lukien), jotka siitä voisivat hyötyä (heitä on paljon!).

Vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on tullutkin jo tärkeä osa monien tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoiden hoitoa, mutta omalta osaltani haluan auttaa diabeetikoita siinä, että ruokavalio suunnitellaan järkevästi ja huomioidaan myös kokonaisuus hoidossa.

Ei riitä, että vain verensokeriarvoja tuijotetaan, vaan ruokavalion täytyy olla myös kokonaisuudessaan terveyttä edistävä. Lisäksi useimmiten on mietittävä elintapoja kokonaisvaltaisesti, että pysyviä tuloksia saavutetaan.

Valitettavasti tieto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta on usein hyvin epäluotettavaa ja suoranaisia virheellisiä käsityksiä on liikkeellä paljon. Ongelmana on myös se, että diabeetikoiden hoitotahoillakaan ei ole lähtökohtaisesti riittävää tietoa vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta.  

Itsellänikin yksi tärkeä tekijä on ollut oppia kriittisyyteen vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen. Muun muassa koulutuksestani on ollut hyötyä näissä asioissa, että olen oppinut hahmottamaan tiedon luotettavuutta paremmin. Tämä on vaatinut myös joskus näkökantojen muuttamista. Oletko sinä varma, että et ole omaksunut virheellisiä käsityksiä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta?

Kaiken kaikkiaan diabeteksen hoidossa on paljon parantamisen varaa Suomessa, etenkin ravitsemusasioiden suhteen. Erilaisten hoitovaihtoehtojen tarjoaminen olisi hyvin tärkeää, kun huomioidaan, että suurimmalla osalla diabeetikoista myös hoitotasapainossa olisi parantamisen varaa.

Haluatko tutustua ajatuksiini tarkemmin tai kaipaatko apua?

Suosittelen, että aloitat lataamalla ilmaisen e-kirjan “2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen ja järkevään hallintaan” vaikka tämän sivun alaosasta, jos et ole sitä jo tehnyt. Pääset samalla myös osaksi sisäpiiriäni, jolle jaan sähköpostilla säännöllisesti ilmaisia vinkkejä ja ajankohtaista tietoa erityisesti ravitsemus- ja elintapahoitoon liittyen ja joka varmasti kuulee aina palveluistani.

Kirja kannattaa ladata (ja sisäpiiriin kuulua), vaikka kokisit, että diabetes on sinulla hallinnassa. Diabeteksen hoidossa on nimittäin kyse jatkuvasta oppimisesta...

Ystävällisin terveisin,

Janne Makkonen


Share on LinkedIn

Liity Janne Makkosen sisäpiiriin!

Lataa e-kirja "2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen ja järkevään hallintaan" nyt, niin saat myös jatkossakin hyödyllisiä ilmaisia vinkkejä ja ainutlaatuista tukea diabeteksesi hallintaan:

Lataamalla e-kirjan hyväksyt tietosuojaselosteen mukaisen tietojesi käsittelyn. Tietosi ovat turvassa ja voit poistua sähköpostilistalta milloin tahansa.