Tässä artikkelissa käyn aluksi läpi vähähiilihydraattisen ruokavalion määritelmiä, jonka jälkeen esittelen eri diabetesliittojen kannanottoja liittyen vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Tämän jälkeen annan omia suosituksiani siitä, kenelle tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoista voin suositella vähähiilihydraattista ruokavaliota ja kenelle välttämättä en.  

Vähähiilihydraattisen ruokavalion määritelmät

On hyvä varmaan aloittaa tämä määrittelemällä vähähiilihydraattinen ruokavalio, että ollaan samalla aaltopituudella. Osittain hiilihydraattimääriin perustuen vähähiilihydraattisista ruokavalioista on monia nimityksiä. Mainittakoon näistä nyt nuo yleiset lyhenteet VHH / VHH-ruokavalio (vhh / vhh-ruokavalio), hiilihydraattirajoitteinen ruokavalio, niukkahiilihydraattinen ruokavalio, Atkinsin dieetti, karppaus, hyväkarppaus, erittäin vähähiilihydraattinen ruokavalio, ketogeeninen ruokavalio, ketoruokavalio ja ketodieetti. 

Käytän nyt itse pääsääntöisesti termejä vähähiilihydraattinen ruokavalio ja ketogeeninen ruokavalio. Selkeytyksenä tähän alkuun, että ketogeeninen ruokavalio on vähähiilihydraattisen ruokavalion ns. "tiukempi versio".

Eli mitä se vähähiilihydraattinen ruokavalio oikein tarkoittaa hiilihydraattimäärien osalta? Tähän ei ole mitään yhtä virallista määritelmää, mikä joskus hankaloittaa huomattavastikin tutkimusten vertailua ja erilaisten kannanottojen tekemistä. 

Melko yleinen määritelmä on sellainen, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa hiilihydraatteja on alle (tai enintään) 130 g/vrk ja erittäin vähähiilihydraattisessa / ketogeenisessa ruokavaliossa alle (tai enintään) 50 g/vrk. 

Mietitkö, että mistä tuo 130 g raja tulee? Se tulee todennäköisesti siitä, että aivot kuluttavat tavallisesti glukoosia noin 130 g/vrk. Tämän takia on joskus virheellisesti esitetty, että elimistö tarvitsisi ravinnosta hiilihydraatteja tämän verran päivässä. Näin ei kuitenkaan ole, koska ravinnon proteiineista ja rasvoista voidaan muodostaa glukoosia aivojen tarpeisiin ja kaiken lisäksi suurin osa aivojen energiantarpeesta voidaan turvata tarvittaessa ketoaineilla.

Joskus vähähiilihydraattiseksi ruokavalioksi lasketaan käytännössä kaikki yleisiä ravitsemussuosituksia hieman alhaisemmat hiilihydraattimäärät (esim. hiilihydraatteja alle 40–45 E%). Suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositeltava hiilihydraattimäärä on 45–60 % energiasta. Diabeteksen Käypä hoito -suosituksissa (Insuliininpuutosdiabetes ja tyypin 2 diabetes) vähähiilihydraattisen ruokavalion kohdalla puhutaan juuri tästä 40 E% rajasta. 

USA:n diabetesliitto ADA on määritellyt kannanotoissaan (näistä lisää hieman myöhemmin) usein vähähiilihydraattisen ruokavalion tarkoittavan hiilihydraattimäärää, joka vastaa 26–45 % energiasta ja erittäin vähähiilihydraattisen tarkoittavan alle 26 % energiasta hiilihydraatteja. Tosin ravitsemusterapiaa käsittelevästä konsensusraportista löytyy maininta, että yleensä erittäin vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta puhuttaessa kuitenkin tavoitellaan hiilihydraattimäärää 20–50 g/vrk. Jos käytetään 2000 kcal ruokavaliota esimerkkinä, niin 26 % energiasta vastaa juuri tuota 130 g/vrk hiilihydraattimäärää. 1500–1600 kcal ruokavaliossa se olisi noin 100 g/vrk. 

Kanadan diabetesliiton kannanotossa (josta myös lisää hetken päästä) vähähiilihydraattisella ruokavaliolla tarkoitetaan hiilihydraattimäärää 50–130 g/vrk ja erittäin vähähiilihydraattisella alle 50 g/vrk.

Edellisten määritelmien lisäksi on aika yleistä, että vähähiilihydraattisen ruokavalion ylärajaksi mielletään ainakin keskusteluissa hiilihydraattimäärä 100 g/vrk. Kuten huomaa, niin määritelmät kyllä jonkin verran vaihtelevat. Tämä tietysti helposti voi myös johtaa siihen, että ihmiset voivat tarkoittaa vähähiilihydraattisella ruokavaliolla ihan eri asioita. On myös hyvä tiedostaa, että on yksilöllistä, millä määrällä hiilihydraatteja menee ns. ketoosiin. Selvä/jatkuva ketoosi vaatii yleensä hiilihydraattimäärää alle 50 g/vrk, mutta ketoaineet saattavat olla kyllä ainakin ajoittain koholla myös suuremmilla määrillä. 

Itse näkisin, että vähähiilihydraattisen ruokavalion voi jakaa karkeasti 3 luokkaan hiilihydraattimäärien osalta:

1. enintään 50 g/vrk, 2. 50–100 g/vrk ja 3. 100–150 g/vrk. Toki tuo 130 g/vrk raja on ihan hyvä myös, mutta tällainen esittämäni jako antaisi hieman “pelivaraa”, mutta erottuisi kuitenkin vielä selvästi yleisistä ravitsemussuosituksista. 

Hiilihydraattimäärät 130–150 g/vrk on vaikea nähdä enää kovin vähähiilihydraattisena, mutta ovathan ne selvästi alhaisempia määriä kuin esimerkiksi ravitsemussuositusten ns. alhaisin hiilihydraattimäärä (45 E%), joka vastaa vaikkapa 2000 kcal ruokavaliossa hiilihydraattimäärää 225 g/vrk. Tietysti 1500 kcal ruokavaliossa 150 g vastaa jo 40 E%. 

Koen, että energiaprosenttien sijaan on yleensä hyödyllisempää ja käytännöllisempää käyttää grammoja, kun puhutaan vähähiilihydraattisesta ruokavalioista. Etenkin suuremmilla energiamäärillä prosenttien käyttäminen on hieman ongelmallista. 

Hieman myöhemmin kerron oman kannan siihen, mikä malli voisi ehkä diabeetikoille soveltua parhaiten. Katsotaan seuraavaksi kuitenkin, että mitä eri diabetesliitot ovat nykyisin mieltä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta diabeteksen hoidossa.

Diabetesliittojen kannanottoja vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta

Tieto vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta diabeteksen hoidossa lisääntyy jatkuvasti. Useassa maassa vähähiilihydraattista ruokavaliota suositellaan jo diabetesliittojenkin toimesta hyvänä vaihtoehtona ja se aletaan nähdä monelle tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikolle hyödyllisenä ja turvallisena ratkaisuna diabeteksen hoidossa. 

Totuus on, että valtavan suuri joukko sekä tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoita on huonossa hoitotasapainossa ja hoitoa täytyykin kehittää ja tarjota erilaisia ratkaisuja avuksi. 

Otan tässä esimerkiksi USA:n diabetesliitto ADA:n, joka pitää nykyisin hiilihydraattien vähentämistä tehokkaimpana keinona verensokeriarvojen parantamisessa diabeetikoilla ja tuo esille, että vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa useammalla tapaa yksilölliset tekijät huomioiden. ADA näkee vähähiilihydraattiset ruokavaliot hyödyllisinä etenkin sellaisille tyypin 2 diabeetikoille, jotka eivät pääse verensokeritasapainossa hoitotavoitteisiin tai joilla diabeteslääkkeiden vähentäminen on prioriteettina. 

Seuraavassa on suoria lainauksia ADA:n ravitsemusterapiaa käsittelevästä konsensusraportista “Nutrition Therapy for Adults With Diabetes or Prediabetes: A Consensus Report”:

  • “Reducing overall carbohydrate intake for individuals with diabetes has demonstrated the most evidence for improving glycemia and may be applied in a variety of eating patterns that meet individual needs and preferences.”
  • “For select adults with type 2 diabetes not meeting glycemic targets or where reducing antiglycemic medications is a priority, reducing overall carbohydrate intake with low- or very low-carbohydrate eating plans is a viable approach.”

Lisäksi mainitaan vielä, että etenkin erittäin vähähiilihydraattisen ruokavalion (joka tässä tarkoittaa siis jo alle 26 E% hiilihydraateista) on osoitettu laskevan pitkäaikaissokeria ja vähentävän diabeteslääkkeiden tarvetta. Kuten myös todetaan, että vähähiilihydraattiset ruokavaliot ovat itse asiassa tutkituimpia ruokavalioita tyypin 2 diabeteksen hoidossa:

  • “Low-carbohydrate eating patterns, especially very low-carbohydrate (VLC) eating patterns, have been shown to reduce A1C and the need for antihyperglycemic medications. These eating patterns are among the most studied eating patterns for type 2 diabetes.” 

Tyypin 1 diabeetikoiden osalta ADA kaipaa lisää tutkimusnäyttöä, mutta pitää alustavaa tutkimusnäyttöä kuitenkin lupaavana. 

Myös esimerkiksi Kanadan diabetesliiton kannanotto on käytännössä samanlainen kuin ADA:n, mutta siinä otetaan vielä selvästi tyypin 1 diabeetikot tuohon toteamukseen mukaan

  • “Healthy low- or very-low-CHO diets can be considered as one healthy eating pattern for individuals living with type 1 and type 2 diabetes for weight loss, improved glycemic control and/ or to reduce the need for antihyperglycemic therapies. Individuals should consult with their health-care provider to define goals and reduce the likelihood of adverse effects.”

Eli terveellisesti koostettua vähähiilihydraattista tai erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota voidaan pitää yhtenä terveellisenä ruokavaliomallina tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille laihduttamiseen, verensokeritasapainon parantamiseen ja/tai kun tarkoituksena on diabeteslääkkeiden vähentäminen. Hoitotahoja tulisi kuitenkin konsultoida tavoitteiden asettamisessa ja haitallisten vaikutusten todennäköisyyden minimoimiseksi.

Naapurimaassa Ruotsissa jonkinlainen vähähiilihydraattinen ruokavalio on nähty mahdollisena diabeteksen hoidossa jo vuodesta 2011.

Mitenkäs Suomessa on tilanne? Suomessa ei ole varsinaisia Diabetesliiton ruokavaliosuosituksia julkaistu aikoihin, mutta Insuliininpuutosdiabeteksen ja tyypin 2 diabeteksen Käypä hoito -suosituksissa käsitellään diabeetikoiden ruokavaliota

Näistä löytyy mm. seuraavanlainen kohta: 

  • “Diabeetikon ruokavaliosuositukset mahdollistavat yksilöllisen ruokavalion koostamisen varsin väljästi energiaravintoaineiden jakauman osalta.” 

Mutta myöhemmin tämä käytännössä kumotaan toteamalla: 

  • “Hiilihydraattien osuuden tulisi olla noin puolet kokonaisenergian saannista, ja niitä tulisi saada pääasiassa kuitupitoisista lähteistä“. 

En oikein ymmärrä, että mihin se yksilöllisyys hävisi tässä suosituksessa? 

Jos itse tyypin 1 diabeetikkona ottaisin puolet energiasta hiilihydraateista (olipa ne sitten miten kuitupitoisia tahansa), niin tuloksena olisi välitön verensokeritasapainon huonontuminen. Tämä on kohdallani aivan selvä asia. Eikä tämä ole vain yksittäinen, oma kokemukseni. En ihan rehellisesti usko, että moni muukaan diabeetikko tyypistä riippumatta onnistuu hallitsemaan verensokeriarvojaan, jos energiasta puolet tai suosituksen mukaiset 45–60 % tulee hiilihydraateista.

Olen onnistunut pitämään pitkäaikaissokerini terveiden viitearvoissa (ja kaikin puolin paremman verensokeritasapainon) vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattamalla ilman muiden riskitekijöiden lisääntymistä. Hiilihydraattimäärän vähentäminen selvästi alle yleisten suositusten toi valtavan avun. Ja meitä tyypin 1 diabeetikoita että tyypin 2 diabeetikoita on paljon, jotka siitä saavat apua. 

Vielä enemmän kuitenkin on varmasti niitä, jotka voisivat saada jonkinlaisesta vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta apua, mutta eivät edes kunnolla tiedä asiasta tai luulevat sen olevan lähtökohtaisesti haitallinen, kun hoitotahot ovat mahdollisesti niin toitottaneet...

Entäs sitten suoranaiset kannanotot vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta? Mainitsemistani Käypä hoito -suosituksista löytyy mm. tällaisia kohtia:

  • “Tiukkaa hiilihydraattirajoitusta (ns. ketogeenistä ruokavaliota) ei suositella diabeetikolle.” 

Huom! Tässä viitataan vanhaan, vuodelta 2004 olevaan Eurooppalaiseen suositukseen. Tämä ihmetyttää, että ei olla tuoreempaa tietoa etsitty. Miksi Suomessa sanotaan näin, kun muut suositukset voivat jo pitää jopa ketogeenista ruokavaliota mahdollisena? 

Tässä yhteydessä täytyy myös todeta, että ravitsemuksellista ketoosia ei tule sekoittaa diabeettiseen ketoasidoosiin. Diabeetikkokin voi olla ravitsemuksellisessa ketoosissa ilman, että kyse on vaarallisesta insuliininpuutteesta johtuvasta ketoasidoosista. 

Huomiona vielä, että Euroopan diabetestutkimusyhdistys (EASD) on yhteistyössä ADA:n kanssa tehnyt suosituksen tyypin 2 diabeetikoiden hoitoon vuonna 2018. Siinä mainitaan myös vähähiilihydraattinen ruokavalio hyvänä vaihtoehtona. 

Käypä hoito -suosituksista löytyy myös seuraavat kohdat:

  • “Vähähiilihydraattisen ruokavalion (hiilihydraatteja alle 40 % energiansaannista) pitkän ajan terveysvaikutuksista on melko vähän tietoa.”
  • “Vähähiilihydraattinen ruokavalio voidaan mahdollisesti toteuttaa tyypin 1 diabeetikolla lyhytaikaisesti ilman vakavia haittavaikutuksia. Useamman vuoden mittaisen käytön turvallisuutta ei kuitenkaan pystytä vielä arvioimaan.”

Pitäisikö niitä tutkimuksia jäädä odottamaan ja kieltää siksi aikaa diabeetikoilta vähähiilihydraattinen ruokavalio, kun sen sijaan monet diabeetikot voisivat sen avulla parhaimmillaan välttää lisäsairauksia?

En halua tarkoituksellisesti haukkua näitä suositusten laatijoita, Diabetesliittoa tai yleisesti hoitotahojakaan. Onhan niissä paljon asiantuntevaa porukkaa. Mutta kyllä tuo nyt vaan on ärsyttänyt jo pitkään meitä vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta hyötyviä diabeetikoita, että Suomessa yleinen suhtautuminen vhh-ruokavalioihin on jo lähtökohtaisesti negatiivinen! 

Jos en nyt ihan väärin muista, niin Diabeteslehden tilaajana olen muistaakseni kyllä nähnyt, että ns. “hyväkarppausta” on joskus Diabeteslehdessäkin jopa suositeltu. Mitä tämä sitten kenelle tarkoittaakaan. Olisiko ollut jutussa puhe jostain 100–130 g/vrk hiilihydraattimäärästä? Tämä malli varmasti onkin hyvä vaihtoehto monille, mutta hyvin monet hyötyvät vielä suuremmasta hiilihydraattirajoituksesta. Tätä ei mielestäni tuoda koskaan esille muuten kuin mahdollisia haittoja korostaen. 

Diabeetikoiden hoitotulokset kyllä puhuvat puolestaan, että voisi noita hoitomalleja ja erilaisia vaihtoehtoja ottaa vielä tarkasteluun..

Omat suositukseni vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta diabeetikoille

Suosittelenko itse kaikille tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille automaattisesti vähähiilihydraattista ruokavaliota, vaikka pidän sitä lähtökohtaisesti erittäin hyvänä vaihtoehtona? En. Ei vähähiilihydraattinen ruokavalio tietenkään sovi ihan jokaiselle diabeetikolle erilaisista syistä johtuen.

Korostan kuitenkin heti tässä aluksi sitä, että vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa useammalla tavalla, eikä ole olemassa yhtä tiettyä mallia ja hiilihydraattimäärää. Tämä mahdollistaa myös vähähiilihydraattisen ruokavalion soveltuvuuden laajemmalle joukolle. Ei ole aina ihan yksiselitteistä sanoa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei esimerkiksi sovi sille tai tälle, vaikka niin helposti sanotaankin. 

Mainitsin alussa, että vähähiilihydraattisen ruokavalion voi mielestäni jakaa hyvin karkeasti 3 luokkaan hiilihydraattimäärien osalta: 1. enintään 50 g/vrk, 2. 50–100 g/vrk ja 3. 100–150 g/vrk. Kaksi ensimmäistä voi ehkä tuottaa verensokeritasapainoa ajatellen useimmille diabeetikoille parhaita tuloksia, mutta 100–150 g/vrk voi olla hyvä ratkaisu ainakin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon siirryttäessä. Ja ei toisaalta kaikkien tarvitse muutenkaan rajoittaa niin paljon hiilihydraatteja saadakseen hyviä tuloksia (ei kannata ajatella mustavalkoisesti). 

Kenties hiilihydraattimäärä 50–100 g/vrk voi olla monille hyvä kompromissi, joka mahdollistaa monenlaisten ruoka-aineiden käytön, mutta pitää myös verensokerit riittävän hyvänä? 

Käyn nyt läpi minkälaisissa tapauksissa voin suositella kokeilemaan vähähiilihydraattista ruokavaliota ja minkälaisissa tapauksissa välttämättä en.

Kenelle voin lähtökohtaisesti suositella vähähiilihydraattisen ruokavalion kokeilemista?

1. Sellaisille diabeetikoille, jotka ovat kiinnostuneita verensokeritasapainon tehokkaasta parantamisesta ruokavalion avulla, ja jotka eivät koe saavansa riittävää apua ravitsemussuositusten mukaisesta ruokavaliosta

2. Sellaisille diabeetikoille, jotka haluavat pudottaa/hallita painoa, mutta eivät ole onnistuneet siinä ravitsemussuositusten mukaisella ruokavaliolla (tai eivät ole onnistuneet pysymään suositusten mukaisessa ruokavaliossa)

3. Sellaisille diabeetikoille, joille hiilihydraattien rajoittaminen tuntuu muuten luontevalta ja sopivalta ruokavaliomallilta, josta voisi olla myös pitkäkestoisemmaksi ruokavalioksi

Kyseeseen voivat tulla erityisesti:

  • Tyypin 1 diabeetikot (ja muut insuliininpuutosdiabeetikot), joille verensokeritasapainon hallinta on päivästä toiseen hankalaa ja arvaamatonta
  • Tyypin 2 diabeetikot, joita motivoi diabeteslääkkeiden vähentäminen tai niistä eroon pääseminen
  • Esidiabeetikot (tyypin 2 diabeteksen esiaste), jotka haluavat palauttaa verensokeriarvot normaaliksi ja välttää tyypin 2 diabetekseen sairastumisen

Kenelle suosittelen vähähiilihydraattista ruokavaliota varauksella tai tietyin ehdoin?

Otan tässä esimerkkinä taas tuon ADA:n suosituksen, jossa katsotaan vähähiilihydraattisen ruokavalion olevan hyvä vaihtoehto diabeetikoille, mutta jossa mainitaan, että vähähiilihydraattista ruokavaliota ei tällä hetkellä lähtökohtaisesti suositella:

  • raskaana oleville ja imettäville naisille
  • munuaistautia sairastaville henkilöille
  • lapsille
  • syömishäiriötä sairastaville tai syömishäiriön riskissä oleville henkilöille

Lisäksi mainitaan, että vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa täytyy noudattaa erityistä varovaisuutta henkilöiden kohdalla, joilla on lääkkeenä SGLT2-estäjä eli glukoosinpoistaja (kauppanimiä mm. Forxiga ja Jardiance) mahdollisen ketoasidoosin riskin vuoksi

Huomiona, että ADA:n kannanotto vaikuttaa koskevan ruokavaliota, jossa hiilihydraattimäärä on alle 26 % energiasta. Kuten mainittua, tämä vastaa noin 130 g/vrk 2000 kcal ruokavaliossa ja luonnollisesti pienempiä määriä pienemmillä energiamäärillä.

Ymmärrän, että tällaiseen listaan on päädytty turvallisuustekijöiden varmistamiseksi, koska tutkimusnäyttöä kyseisten ryhmien kohdalla on niukasti. En kuitenkaan näe tuota listaa täysin perusteltuna ja aukottomana. 

Ensinnäkin kaikkien mainittujen ryhmien kohdalla totta kai verensokerin hoito on hyvin tärkeää. Jos joku ei saa verensokeria riittävän hyvin kuntoon ilman vähähiilihydraattista ruokavaliota niin, kannattaako vähähiilihydraattinen ruokavalio “kieltää”? Tätä on harkittava ja tarkasteltava monesta näkökulmasta. 

Toiseksi, kuten varmasti on tullut esille, vähähiilihydraattisen ruokavalion voi koostaa useammalla tapaa. Aika vähän näen suurentuneita riskitekijöitä esimerkiksi hiilihydraattimäärillä 100–150 g/vrk verrattuna muihinkaan ruokavalioihin.

Käyn nyt pääpiirteissään läpi listassa olevat kohderyhmät:

Raskaana olevat ja imettävät:

On selvää, että raskausaikana ja imettäessä on tärkeää kiinnittää huomiota ruokavalioon ja turvata ravintoaineiden saanti. En kuitenkaan näe esteitä jonkinlaisen vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamiselle, mikäli ruokavalio koostetaan järkevästi, terveydentilaa (lapsen ja äidin) seurataan asianmukaisesti ja kyseinen ruokavalio todella koetaan hyödylliseksi. 

Raskauden aikana lisääntyvän insuliiniresistenssin myötä hiilihydraatit voivat olla ongelmallinen ruoka-aine verensokeritasapainoa ajatellen. Huomattava on, että raskaana ollessa hoitotavoitteet verensokerin suhteen ovat tiukemmat, koska kohonnut verensokeri on selvästi haitallinen kehittyvälle lapselle. 

Raskaana oleville ja imettäville on joskus esitetty ns. vähimmäishiilihydraattimääriä (kuten 150–175 g/vrk) perustuen todennäköisesti siihen, että kasvava lapsi kuluttaa osan glukoosista. Nämä rajat ovat kuitenkin aika keinotekoisia, joille ei ole esitetty järkeviä perusteita. Verensokeritasapainon hallinta on taatusti monelle diabeetikolle hankalampaa hiilihydraattimäärillä 150 g/vrk tai enemmän.

Munuaistautia sairastavat henkilöt:

Vähähiilihydraattinen ruokavalio mielletään usein runsasproteiiniseksi ruokavalioksi (mitä se ei kuitenkaan välttämättä ole tai ei tarvitse olla) ja riskialttiina munuaisille. Terveille munuaisille ei ole kuitenkaan osoitettu olevan haittoja suuremmistakaan proteiinimääristä, kuten n. 2 g/kg. 

Kohtalaisesta munuaisten vajaatoiminnasta lähtien aletaan suositella yleensä varsinaista proteiinin rajoittamista (n. 0,8–1 g/kg) ja fosforirajoitusta. Vakavassa munuaisten vajaatoiminnassa suositus on usein 0,6–0,8 g/kg. ADA ei tosin suosittelee enää proteiinin rajoittamista alle 0,8 g/kg, koska siihen liittyy jo selvä vajaaravitsemusriski, eikä selviä hyötyjä ole voitu osoittaa.  

Diabeetikon kannalta on hyvin ongelmallista, että proteiinin vähentäminen kompensoidaan usein lisäämällä nopeasti verensokeria nostavia hiilihydraatteja mm. fosforirajoituksen vuoksi. Yhtä lailla täytyy ottaa huomioon, että hyvä verensokeritasapaino on tärkeässä osassa munuaissairauden etenemisen hidastamisessa.

Hyvin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon liittyy nesteiden poistumista ja usein nopeaa diabeteslääkityksen vähentämisen tarvetta. Lääkärin konsultaatio on siksi suositeltavaa, jos esimerkiksi munuaistautia sairastava päättää ryhtyä vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle. Suosittelen lähtökohtaisesti aina aloittamaan vähähiilihydraattisen ruokavalion maltillisesti hiilihydraatteja vähentäen. Jos sinulla on vähintään kohtalainen munuaisten vajaatoiminta, niin suositukseni on, että älä tavoittele ketoosia turvallisuuden varmistamiseksi ainakaan ilman hyvin huolellista seurantaa.

Lapset:

Otan tähän kantaa nyt tyypin 1 diabetesta sairastavien lasten osalta. Tyypin 1 diabetesta sairastavan lapsen verensokeritasapainon hallinta on useimmissa tapauksessa vaikeaa. Verensokeriarvojen käyttäytyminen vuoristoradan tapaisesti on usein enemmän sääntö kuin poikkeus. Tai sitten verensokeriarvot pidetään hypoglykemioiden pelossa jatkuvasti liian korkealla. Suoraan sanottuna en ihmettele lainkaan sitä, miksi jotkut vanhemmat päätyvät vähähiilihydraattiseen ruokavalioon pyrkimyksenä parantaa lapsen verensokeriarvoja. 

Miksi vaikeahoitoinen diabetes olisi yhtään sen huonompi peruste vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamiseen kuin epilepsia, jonka hoidossa joskus lapsilla käytetään jopa ketogeenista ruokavaliota?  

Esimerkkinä mainitsen, että Facebookista löytyy useampia englanninkielisiä tyypin 1 diabeetikoille suunnattuja ja vähähiilihydraattiseen ruokavalioon keskittyviä ryhmiä (mm. TypeOneGrit ja TypeOneNormal), joiden jäsenmäärät ovat useita tuhansia. Osa ryhmän jäsenistä on tyypin 1 diabetesta sairastavien lasten vanhempia. Ei ole lainkaan harvinaista, että hiilihydraattien vähentäminen on parantanut olennaisella tavalla lasten verensokeritasapainoa ja samalla koko perheen elämänlaatua. 

Lasten osalta vähähiilihydraattinen ruokavalio on nähty usein riskialttiina kasvua ja kehitystä ajatellen. En ole kuitenkaan löytänyt suoranaisia todisteita siitä, että esimerkiksi hidastuneen kasvun syyksi olisi pystytty osoittamaan hiilihydraattien vähäisyys. Hiilihydraattien vähentäminen vähentää helposti myös energiamäärää, mikä voi olla useimmissa tapauksissa todennäköisin syy, mikäli kasvu on hidastunut. Ratkaisevaan rooliin muodostuu siksi ruokavalion asianmukainen koostaminen.

Syömishäiriötä sairastavat tai syömishäiriön riskissä olevat henkilöt:

Erilaiset ruokailuun liittyvät tiukat rajoitukset voidaan nähdä riskialttiina syömishäiriöiden kannalta. Tässä tapauksessa rajoittaminen kohdistuisi yhteen kokonaiseen ruoka-aineryhmään, hiilihydraatteihin. On varmasti mahdollista, että syömishäiriötä sairastavalla tai sille alttiilla henkilöllä hiilihydraattien rajoittaminen voi vahvistaa oireita. En kuitenkaan pitäisi tätä mitenkään itsestään selvänä asiana. Syömishäiriön tyyppi voi myös vaikuttaa asiaan.

Mikäli henkilö pystyisi näkemään hiilihydraattien rajoittamisen terveellä tavalla osana diabeteksen hoitoa siten, että siihen ei liity mitään harhauskomuksia ja ehdotonta fanaattisuutta, joka heikentäisi terveyttä ja hyvinvointia, niin eihän hiilihydraattien rajoittamiselle varmasti silloin esteitä olisi.

SGLT2-estäjä lääkkeitä käyttävät henkilöt:

SGLT2-estäjä lääkkeitä käyttävillä vaikuttaa tosiaan siltä, että ainakaan ketogeenista ruokavaliota ei kannata noudattaa samaan aikaan, jos kyseisiä lääkkeitä käyttää, koska nämä lääkkeet lisäävät silloin ketoasidoosin riskiä (jopa normaaleilla verensokeriarvoilla!). En itsekään suosittelisi ainakaan alle 100 g/vrk hiilihydraattimääriä näitä lääkkeitä käyttäville.

Yleisesti ottaen mitä enemmän sairauksia ja riskitekijöitä diabeetikolla on ja/tai mikäli kuuluu johonkin tiettyyn erityisryhmään, sitä tärkeämpää turvallisuustekijöiden varmistaminen (mm. lääkitysten tarkastaminen, laboratorioarvojen ja terveystilanteen seuranta jne.) ja asiantuntevan ravitsemusohjauksen saaminen on. Turvallisuutta lisää hiilihydraattien vähentäminen maltillisesti. Yleensä ei ole tarpeen ainakaan suoranaisesti tavoitella ketogeenista ruokavaliota.  

Itse suosittelen varauksella vähähiilihydraattista ruokavaliota myös paljon ja tavoitteellisesti hyvin intensiivistä liikuntaa harrastaville diabeetikoille

Ainakin tiukempi hiilihydraattien rajoittaminen voi heikentää suoritustehoa kovatehoisessa liikunnassa, mutta tätä ei yleensä huomaa tai tällä ei ole merkitystä, mikäli harrastaa liikuntaa lähinnä omaksi ilokseen ja etenkin, jos liikunta painottuu enemmän sellaisiin muotoihin, joissa syketasot pysyvät kohtuullisina.

Tässä pitää lopulta myös punnita, että kumpi on itselle tärkeämpää, urheilusuoritukset vai mahdollisesti parempi verensokeritasapaino. En näe kumpaakaan sen parempana ratkaisuna, koska liikunta ja urheilu voivat tuoda niin paljon sisältöä elämään. Mielekäs elämä on kai lopulta kuitenkin se, mitä kannattaa tavoitella eikä itsessään hyviä verensokeriarvoja? Toki kaikissa tapauksissa hyvään verensokeritasapainoon kannattaa aina pyrkiä.

Joillakin pitkäkestoista aerobista liikuntaa harrastavilla vähähiilihydraattinen ruokavalio voi kuitenkin jopa parantaa urheilusuoritusta/jaksamista liikunnan aikana.

Kenelle en yleensä suosittele vähähiilihydraattista ruokavaliota?

Yksi selvä ryhmä, jolle en suosittele vähähiilihydraattista ruokavaliota muodostuu sellaisista diabeetikoista, jotka etsivät pikaratkaisuja ongelmiin

Haluan omalta osaltani vähentää vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta luotua kuvaa ”pikadieettinä” tai muuna vastaavana tilapäisenä apuna.

En suosittele vähähiilihydraattista ruokavaliota sellaisille ihmisille, jotka eivät ole valmiit pohtimaan pysyviin elämäntapamuutoksiin vaikuttavia tekijöitä ja toteuttamaan tarvittavia asioita pitkäjänteisesti myös käytännössä.

Tietysti moniin ongelmiin voi saada joskus nopeastikin apua, mutta suosittelen aina asennoitumaan jatkuvaan oppimiseen ja varautumaan siihen, että tavoitteiden saavuttaminen voi viedä aikaa. 

Jos esimerkiksi painonhallinnan kanssa on ollut 30 vuotta ongelmia, niin ei ehkä kannata odottaa, että kaikki ongelmat ratkeavat esimerkiksi muutamien viikkojen tai kuukausien terveysvalmennuksissa. 

Lopuksi

Voiko vähähiilihydraattista ruokavaliota siis suositella tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille? Vastaus tähän on, että lähtökohtaisesti kyllä voi. Ei se tietenkään kaikille sovi, mutta isolle osalle jonkinlainen versio vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta voi olla erittäin suositeltava vaihtoehto. 

Otan tähän loppuun vielä pari hyvää esimerkkiä, jotka ovat Kanadan diabetesliiton kannanotosta vähähiilihydraattiseen ruokavalioon:

  • “Health-care providers can support people with diabetes who wish to follow a low-CHO diet by recommending enhanced blood glucose monitoring, adjusting medications that may cause hypoglycemia (sulfonylureas and insulin), or increase risk for DKA (SGLT2 inhibitors, underdosing insulin in those with insulin deficiency), and to ensure adequate intake of fibre and nutrients.”
  • “People with diabetes who begin a low-CHO diet should seek support from a dietitian who can help create a culturally appropriate, enjoyable and sustainable plan. A dietitian can propose ways to modify CHO intake that best aligns with an individual’s values, preferences, needs and treatment goals as people transition to or from a low-CHO eating pattern.”  

Eli terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea diabeetikoita, jotka haluavat noudattaa vähähiilihydraattista ruokavaliota suosittelemalla tehostunutta verensokerin seurantaa, tarkastamalla lääkityksen hypoglykemioiden ja ketoasidoosin välttämiseksi ja varmistamalla riittävän kuidun ja ravintoaineiden saannin. 

Lisäksi mainitaan, että ravitsemusterapeutin tuki olisi tarpeen ruokavalion suunnittelussa, että mm. yksilöllisesti sopivat hiilihydraattimäärät omaksuttaisiin. 

Ravitsemusterapeutin tuesta mainitaan käytännössä kaikissa suosituksissa ja kannanotoista. Tämä on ymmärrettävää. On selvää, että diabeteshoitajilla ja lääkäreillä ei aina ole riittävästi ymmärrystä yleisesti ravitsemusasioista, saati sitten vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta. Valitettavasti ravitsemusterapeuteillakaan ei ole lähtökohtaisesti välttämättä tietämystä vähähiilihydraattisista ruokavalioista (koulutuksessa ei tätä käytännössä edes käsitellä!), ainakaan diabeetikoiden osalta.

Yleinen ongelma Suomessakin on ollut, että diabeetikoiden hoitotahot eivät eri syistä johtuen “hyväksy” vähähiilihydraattista ruokavaliota, eivätkä kaikki diabeetikot kehtaa tai uskalla siksi edes kertoa noudattavansa tällaista ruokavaliota.

No mihin tämä on johtanut? Siihen, että diabeetikot etsivät tietoa epämääräisistä ja epäluotettavista lähteistä (joita on oikeastaan suurin osa vhh-ruokavalioon liittyvästä tiedosta!). Mihinkäs tämä on johtanut? Siihen, että ruokavalio ei välttämättä ole kovin järkevästi koostettu ja vaikutukset terveyteen eivät ole kaikilta osin ehkä suotuisia. 

Jotkut “vhh-asiantuntijat” edelleen virheellisesti väittävät esimerkiksi lähes kaikkien kasviöljyjen ja viljojen olevan haitallisia tai suorastaan myrkkyä. Ihmisten on usein hyvin hankala hahmottaa, että milloin johonkin väitteeseen tai kannanottoon voi luottaa, varsinkin jos asiaa perustellaan jollain tapaa tutkimuksilla. Yksittäinen tutkimus, varsinkaan heikkolaatuinen ei kuitenkaan ratkaise, vaan tutkimusten kokonaisnäyttö.

Suosittelen ehdottomasti lukemaan tämän artikkelin: “Diabeetikko, älä harhaudu näissä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (VHH) liittyvissä myyteissä!”.

Kaikissa diabeetikoiden ruokavaliosuosituksissa suositellaan käytännössä yksimielisesti (olipa ruokavalio sitten runsaammin hiilihydraatteja sisältävä tai vhh-ruokavalio) kasvisten reilua käyttöä, muiden kuitupitoisten hiilihydraattilähteiden käyttöä (tavoiteltava hiilihydraattimäärä toki vaikuttaa käyttömääriin), tyydyttymättömien rasvan lähteiden painottamista sekä valkoisen viljan/sokerin ja esimerkiksi prosessoitujen lihavalmisteiden käytön rajoittamista. Tätä tukee tutkimusnäyttö.

Ei sen vhh-ruokavalion tarvitse eikä kannata olla mitään pekonia, kermaa ja voita -tyylinen, kuten jotkut voivat sen edelleen sellaiseksi mieltää. Todellisuudessa järkevässä vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa on paljon samoja pääpiirteitä yleisesti suositeltavaan ruokavalioon. 

Olisiko Suomessakin muiden maiden tapaan aika muutokselle? Kyllä olisi (ja olisi ollut jo kauan sitten!) ja omalta osaltani aion toteuttaa tätä muutosta. Siinä jätetään valtava mahdollisuus hyödyntämättä, jos kuvitellaan vähähiilihydraattisen ruokavalion lähtökohtaisesti olevan jotenkin vaarallinen tai muuten haitallinen diabeetikoille tai odotellaan vaan lisää tutkimuksia. Sen sijaan diabeetikoille on tärkeää tarjota asiantuntevaa apua ja tukea vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen, kuten monet diabetesliitot toteavat.

Yhtenä haasteena vähähiilihydraattisen ruokavalion kohdalla (kuten ihan yhtä lailla kaikkien muidenkin ruokavaliomallien kohdalla) on se, että usein ihmiset palaavat vähitellen vanhoihin ruokavaliotottumuksiin, jonka vuoksi ruokavalion hyötyjä ei enää havaita samalla tavalla pitemmässä seurannassa, kuten 1–2 vuoden kohdalla. 

Tämän vuoksi esitetään usein, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole sen tehokkaampi pitkällä aikavälillä. En väitä, että laihtumistulosten suhteen välttämättä aina olisikaan (katso “3 todellista syytä siihen, miksi vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) voi olla diabeetikolle hyödyllinen laihduttamisessa ja painonhallinnassa), mutta etenkin verensokeritasapainon suhteen asia vaikuttaa erilaiselta. 

On väärin sanoa, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole tehokkaampi, jos tarkastelutilanteessa hiilihydraattimäärä on jo käytännössä sama kuin vertailtavassa ruokavaliossa. Ei silloin useinkaan enää ole kyse vähähiilihydraattisesta, jonka vuoksi vertailuja ei oikeastaan enää edes voi tehdä. Tätäkin asiaa olen käsitellyt tarkemmin kirjoituksessa “Diabeetikko, älä harhaudu näissä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (VHH) liittyvissä myyteissä!”.

Älä kuitenkaan luule, että kuvittelen vähähiilihydraattisen ruokavalion ratkaisevan kaikki diabeetikon ongelmat. En missään nimessä. Ei se ainakaan yksistään yleensä ole riittävän tehokas, jos muut diabeteksen hallintaan liittyvät seikat ovat pielessä. 

Olennaista on löytää itselleen sopiva malli myös vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen, että sitä pystyy noudattamaan siten, että tulokset pysyvät. Tämä vaatii yleensä myös kokonaisvaltaisten elämäntapamuutosten omaksumista ja asioihin vaikuttavien kokonaisuuksien hahmottamista. Hiilihydraattien tiukka rajoittaminenkin on kuitenkin aivan mahdollista myös pitkäaikaisesti toteutettuna, jos rajoituksen hyödyt motivoivat riittävästi ja sellainen ruokavaliomalli tuntuu hyvältä. 

Suosittelen tutustumaan ihan ruokavaliosta riippumatta tähän ilmaiseen e-kirjaani “2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen ja järkevään hallintaan”, jossa esittelen 2 tekijää (ja monia vinkkejä näiden suhteen), joiden uskon olevan avainasemassa suurimmalle osalle diabeetikoista.


"2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen ja järkevään hallintaan"

Hyödyllisiä vinkkejä sisältävä ja ajatuksia herättävä e-kirja erityisesti tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille sekä esidiabeetikoille. Lataa omasi nyt ilmaiseksi tästä:

Lataamalla e-kirjan hyväksyt tietosuojaselosteen mukaisen tietojesi käsittelyn. Tietosi ovat turvassa ja voit poistua sähköpostilistalta milloin tahansa.

Janne Makkonen

Janne Makkonen on diabetekseen ja vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin erikoistunut ravitsemusterapeutti ja kokonaisvaltaisen hoidon puolestapuhuja. Hän on itse tyypin 1 diabeetikko, joka haluaa kehittää diabeteksen hoitoa ja auttaa mahdollisimman monia diabeetikoita (esidiabeetikot mukaan lukien) saamaan tehokasta ja järkevää apua diabeteksen hallintaan.