Oletko tyypin 2 diabeetikko ja joskus miettinyt, että mihin vähähiilihydraattisen ruokavalion hyödyt verensokeritasapainon parantamisessa voivat liittyä? Tai epäiletkö, että onko niitä hyötyjä todellisuudessa edes olemassa? 

Esittelen seuraavaksi 2 tekijää, jotka vaikuttavat olevan syytekijöitä siihen, että moni tyypin 2 diabeetikko todella huomaa hiilihydraattien rajoittamisen ruokavaliossa parantavan verensokeritasapainoa.

1. Aterioiden jälkeinen verensokerivaste pienenee ja insuliinintarve vähenee

On fakta, että hiilihydraatit vaikuttavat keskeisimmin heti aterian jälkeen tapahtuvaan verensokerin kohoamiseen. Hiilihydraattilähteiden laadulla (mm. kuitu) ja muilla ominaisuuksilla on vaikutusta verensokerivasteisiin, mutta käytännössä hiilihydraattien kokonaismäärällä on ratkaisevin vaikutus lopullisiin verensokerivasteisiin diabeetikoilla. Lähtökohtaisesti aterian hiilihydraattimäärä sanelee sen, miten korkealle verensokeriarvot voivat nousta.

Kokonaisvaikutus verensokeritasoihin on pienempi hyvin niukasti hiilihydraatteja sisältävällä aterialla verrattuna runsaasti hiilihydraatteja sisältävään ateriaan, vaikka niukasti hiilihydraatteja sisältävän aterian hiilihydraatit luokiteltaisiin nopeammin verensokeria nostaviksi hiilihydraateiksi. Verensokerivastetta madaltaa huomattavasti myös esim. aterian sisältämä rasva, jonka määrä vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa on usein suurempi.

Mitä enemmän verensokeri pyrkii kohoamaan, sitä enemmän tarvitaan myös insuliinia. Tyypin 2 diabeetikot ja esidiabeetikot kärsivät kuitenkin pääsääntöisesti insuliiniresistenssistä eli insuliinin heikentyneestä vaikutuksesta kudoksissa. Glukoosi ei pääse tehokkaasti kudoksiin. Haima pyrkii estämään verensokerin kohoamisen erittämällä insuliinia normaalia enemmän. 

Insuliiniresistenssi ja kehittyvä insuliinin erityksen häiriö johtavat kuitenkin siihen, että insuliinia ei kyetä tuottamaan elimistön tarpeisiin nähden riittävästi, jonka vuoksi verensokeri nousee selvästi liikaa. Insuliinin eritys voi pitkälle edenneessä tyypin 2 diabeteksessa hiipua olemattomiin.

Edellä mainittujen seikkojen vuoksi on aika selvää, että moni tyypin 2 diabeetikko hyötyy ainakin jossain määrin hiilihydraattimäärien rajoittamisesta. Monesti asiat eivät ole niin yksinkertaisia kuin esitetään, mutta tässä tapauksessa hiilihydraattien rajoitukselle vaikuttaa olevan kyllä oikeasti perusteita, joita tukee sekä tutkimukset että kokemukset. 

Kannattaa huomata, että hiilihydraattirajoituksesta voi olla apua pitkäaikaisen verensokeritasapainon parantumisen lisäksi myös verensokeriarvojen vaihteluvälin kaventamisessa ja aterian jälkeisten verensokeriarvojen hallitsemisessa. Nämä tekijät valitettavasti jäävät usein liian vähälle huomiolle ja helposti liikaa pitkäaikaisen verensokeriarvon eli HbA1c-arvon varjoon.  

Hiilihydraattirajoituksen suuruuden ei tietenkään tarvitse olla kaikilla yhtä suuri. Esimerkiksi runsaasti liikkuvalla henkilöllä insuliiniherkkyys voi olla huomattavasti parempi, jolloin hiilihydraatteja ”sietää” enemmän. Lisäksi esimerkiksi rasvan laadullakin voi olla vaikutuksensa insuliiniherkkyyteen. Hiilihydraatteja ei siten kannata aina nähdä ainoana mörkönä ja niiden vähentämistä ainoana hoitona.

2. Mahdollisen laihtumisen aiheuttamat fysiologiset muutokset kehossa parantavat verensokeritasapainoa

Mikäli ruokavalio (tässä tapauksessa vähähiilihydraattinen) auttaa ylipainoista / lihavaa diabeetikkoa laihtumaan, on sillä itsessään verensokeritasapainoa parantava vaikutus. Keskeiset laihtumiseen liittyvät fysiologiset muutokset liittyvät maksaan ja rasvakudokseen.

Tyypin 2 diabeetikoista ja esidiabeetikoista hyvin suurella osalla voidaan todeta rasvamaksa, jonka yhtenä keskeisenä aiheuttajana on vyötärölihavuus. Rasvoittunut maksa huonontaa insuliiniherkkyyttä ja tuottaa mm. liikaa glukoosia verenkiertoon. Laihtuminen vähentää tehokkaasti rasvaa etenkin vatsaontelosta ja maksasta, mikä auttaa verensokeritasapainon korjaantumisessa.

Hiilihydraattirajoitus on osoittautunut tutkimuksissa olevan yksi tehokas tapa vähentää maksan rasvapitoisuutta (joskus jopa ilman, että paino juurikaan laskee), kuten kirjoituksessa “
Esidiabetes (tyypin 2 diabeteksen esiaste) ja vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) - Onko VHH suositeltava vaihtoehto esidiabeteksen hoitoon?” toin esille.

Laihtumisen hyöty tyypin 2 diabeteksen hoidossa ja ehkäisyssä on hyvin selvä. On tietysti totta, että monenlaisilla ruokavalioilla on onnistuttu laihtumaan ja parantamaan verensokeritasapainoa. Monesti ruokavaliot on tutkimuksissa suunniteltu siten, että energiansaanti on ollut kulutusta pienempää. Mukana ohjelmassa on usein myös liikuntaa. Nämä asiat hankaloittavat hieman tulkintaa ruokavalioiden itsenäisistä vaikutuksista.

Yksi mielenkiintoinen kysymys onkin, että onko vähähiilihydraattinen ruokavalio lopulta tehokkaampi kuin muut ruokavaliot tyypin 2 diabeteksen hoidossa?

Tätä kysymystä käsittelen tarkemmin kirjoituksessani “Diabeetikko, älä harhaudu näissä vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (VHH) liittyvissä myyteissä!”, mutta kerron nyt pääpiirteet näkemyksistäni.

Verensokeritasapainon parantuminen ja laihtuminen on usein ollut tehokkaampaa seurantajakson alkupuolella vähähiilihydraattista ruokavaliota noudattavilla diabeetikoilla verrattuna runsaammin hiilihydraatteja nauttineisiin diabeetikoihin. Usein esitetään, että erot ovat tasoittuneet viimeistään 2 vuoden kuluttua, eikä vähähiilihydraattinen ruokavalio siksi olisi sen tehokkaampi laihduttamisessa tai verensokeritasapainon parantamisessa pitkällä aikavälillä. 

Ongelmana tässä näyttäisi kuitenkin olevan se, että tulosten tasoittuminen / heikkeneminen vaikuttaa johtuvan pitkälti siitä, että vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattamisessa luovutaan. Ei ruokavalioiden paremmuutta voida oikeastaan enää siinä vaiheessa verrata, jos vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa on jo käytännössä yhtä paljon hiilihydraatteja kuin vertailtavassa ruokavaliossa. 

Lisäksi mainittakoon, että joskus vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa hiilihydraattirajoitus on voinut olla jo lähtötilanteessa melko olematon. On viitteitä, että suurempien hyötyjen saaminen vaatii monilla myös selvempää hiilihydraattirajoitusta. Jos hiilihydraattimäärä on vain hieman yleisiä suosituksia alhaisempi, niin tämä ei välttämättä tuo yhtä hyviä tuloksia kuin hiilihydraattimäärän laskeminen esimerkiksi alle 130 g/vrk, joka on yksi yleinen vähähiilihydraattisen ruokavalion “raja”. 

Laihtumisen osalta en kuitenkaan väitä, että hiilihydraattien rajoittamisessa olisi sinänsä mitään ihmeellistä, vaikka siitä tiettyjä hyötyjä onkin monille diabeetikoille (lue artikkelini “3 todellista syytä siihen, miksi vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) voi olla diabeetikolle hyödyllinen laihduttamisessa ja painonhallinnassa”). Verensokeritasapainon osalta tilanne on kuitenkin erilainen, koska puhutaan glukoosiaineenvaihdunnan häiriöistä kärsivistä henkilöistä.

En ole mielipiteideni kanssa yksin. Jopa arvostettu USA:n diabetesliitto ADA on muuttanut suhtautumistaan ja pitää nykyisin hiilihydraattien vähentämistä kokonaisuudessaan tehokkaimpana keinona verensokeritasapainon parantamisessa.  

Diabetesliittojen kannanotoista ja omista suosituksistani vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen voit lukea tästä kirjoituksesta: “Vähähiilihydraattinen ruokavalio (VHH) - Voiko sitä suositella tyypin 1 ja tyypin 2 diabeteksen hoitoon? Sopiiko se sinulle?”. Käyn siinä myös läpi vähähiilihydraattisen ruokavalion määritelmiä, jos kaipaat niihin selvennystä. 

Lopuksi

On huomattava, että hiilihydraattien rajoittaminen voi joskus parantaa verensokeritasapainoa ja vähentää diabeteslääkkeiden tarvetta myös ilman laihtumista mm. kohdassa 1. esitettyjen seikkojen vuoksi ja mahdollisesti maksan rasvapitoisuuden pienenemisen kautta. Laihduttaminen ei tunnetusti ole aina niin helppoa, joten on mielestäni tärkeä pitää mielessä, että kaikki hyödyt eivät vaikuta perustuvan pelkästään laihtumiseen.

Se on tietysti selvää, että lähes minkälainen tahansa terveellisempään suuntaan muuttunut ruokavalio varmasti parantaa tyypin 2 diabeetikon verensokeritasapainoa, jos aiempi ruokavalio on ollut hyvin huonolaatuinen. 

Kaikki diabeetikot myös lopulta itse päättävät, minkälaista ruokavaliota haluavat noudattaa. Ei sitä lääkärit, hoitajat tai ravitsemusterapeutit voi määrätä. Suosittelen aterianjälkeisten verensokeriarvojen tehostunutta seurantaa, jos mietit hiilihydraattimäärien vaikutuksia omalla kohdallasi. Olennainen kysymys tietysti on, että minkälaisia verensokeriarvoja sinä haluaisit saavuttaa? 

Riittääkö sinulle verensokeriarvojen kohtuullinen parantuminen? Onko tavoitteenasi päästä esidiabeettiselle tasolle verensokeriarvoissa? Vai onko haaveenasi jopa terveiden viitearvot ja diabeteslääkkeiden tarpeen minimoiminen? Mitä tehokkaampia ja parempia tuloksia haluat, sitä tärkeämpää myös optimaalisten menetelmien etsiminen on. 

Mikäli olet kiinnostunut aloittamaan vähähiilihydraattisen ruokavalion tai noudat jo sellaista, niin tärkeää on tietysti ruokavalion järkevä koostaminen ja terveystilanteen kokonaisvaltainen huomioiminen. Valitettavasti tässä voidaan mennä joskus pahasti metsään, kun terveysaiheista tietoa on niin valtavasti saatavilla ja suuri osa siitä on epäluotettavaa. Tämä pätee erityisen hyvin vähähiilihydraattisen ruokavalion suhteen.

Tuon esille useissa yhteyksissä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio ei ole mikään kaiken parantava lääke, vaikka siitä erittäin suurta apua voi ollakin hyvin monille diabeetikoille. Niin sanotusti perusta diabeteksen hallinnalle täytyy olla kunnossa, että suurimmat hyödyt saadaan. Ilmainen e-kirjani “2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen ja järkevään hallintaan” voi auttaa sinua näissä asioissa.


"2 avaintekijää diabeteksen tehokkaaseen ja järkevään hallintaan"

Hyödyllisiä vinkkejä sisältävä ja ajatuksia herättävä e-kirja erityisesti tyypin 1 ja tyypin 2 diabeetikoille sekä esidiabeetikoille. Lataa omasi nyt ilmaiseksi tästä:

Lataamalla e-kirjan hyväksyt tietosuojaselosteen mukaisen tietojesi käsittelyn. Tietosi ovat turvassa ja voit poistua sähköpostilistalta milloin tahansa.

Janne Makkonen

Janne Makkonen on diabetekseen ja vähähiilihydraattisiin ruokavalioihin erikoistunut ravitsemusterapeutti ja kokonaisvaltaisen hoidon puolestapuhuja. Hän on itse tyypin 1 diabeetikko, joka haluaa kehittää diabeteksen hoitoa ja auttaa mahdollisimman monia diabeetikoita (esidiabeetikot mukaan lukien) saamaan tehokasta ja järkevää apua diabeteksen hallintaan.